Vuosimuistelo 2012

Vuosi 2012 kului hujauksessa ja tuntuu siltä, etten saanut oikein mitään aikaan.

Tuntuuko sinustakin samalta? Näin vuodenvaihteessa lienee hyvä hetki vähän ravistella menneen vuoden tomuja yltään ja tarkistaa, onko moisilla tuntemuksilla minkäänlaista todellisuuspohjaa.

Otetaanpa siis esille kynä ja paperia tai tekstinkäsittelyohjelma. Listataan kuukaudet ja kunkin alle 3-5 kohokohtaa, jotka ensimmäisenä nousevat mieleen. Niiden ei tarvitse olla suuria saavutuksia. Tärkeät muistot, koskettavat hetket ja opettavaiset tilanteet ovat aivan yhtä hyviä.

Silmäillään listaa ja todetaan, että tässähän on tainnut sittenkin tapahtua yhtä jos toistakin. Asiat eivät ehkä ole aina sujuneet suunnitelmien mukaan ja osa tavoitteista on jäänyt puolitiehen. Mutta tilalle on tullut uusia tilanteita, taitoja, ihmisiä ja oivalluksia.

Kokemusreppu on karttunut matkan aikana hurjasti, ja ollaan erilaisia ihmisiä kuin vielä vuosi sitten. Mitähän seuraava vuosi tuokaan tullessaan? Suuntaviivoja voi alkaa piirrellä jo nyt.

Noora katsoo taaksepäin

(Samuli Airaksinen kuvasi minut viime syksynä, kiitokset hänelle!)

Jaanpa nyt omaa taivaltani menneen vuoden pyörteissä…

Opettavaisia kolauksia

Alkuvuodesta kärvistelin pari kuukautta pienessä yrityksessä, jonka oli tarkoitus lähteä myymään sosiaalisen median konsultointia. Se tuntui hyvältä vain niinä hetkinä, kun istuin itsekseni kahvilassa ja kirjoitin aiheeseen liittyvää blogia. (Siirsin artikkelit sittemmin tähän blogiin, ja niistä ensimmäinen heijastelee hyvin silloista suhtautumistani some-touhuun.)

Yritys meni nurin. Parisuhdekin rakoili. Hain starttirahaa ja hakemukseni evättiin. Syytä kysellessäni sain starttirahapäättäjältä täysin aiheettoman ryöpyn p*skaa niskaani. Hain opiskelemaan musiikkiteatteria, mutten päässyt ensimmäistä koetilaisuutta pitemmälle (kiitos köykäisen teoriaosaamiseni).

Olosuhteisiin nähden fiilikseni oli käsittämättömän hyvä. Olin lähinnä helpottunut päästessäni pois työpaikasta jossa en halunnut olla ja etäämmäs toimimattomasta suhteesta. Hehkuin intoa tehdessäni liiketoimintasuunnitelmaa, treenatessani pääsykoebiisejä ja opiskellessani musiikin teoriaa ja ymmärtäessäni sitä vaivatta (se oli lasten leikkiä verrattuna TKK:n matematiikkaan).

Myös hakuaikeideni romuttumiset opettivat minulle jotain todella tärkeää. Musateatterilinjalle pääsy ei harmittanut juurikaan. Oman yrityksen starttirahahakemuksen hylkääminen puolestaan oli karvain pettymys aikoihin. Se oli se suunta, jossa oli paloa. Lannistumatta sitä kohti siis!

Yrittäjänalku nostaa päätään ja aloittaa blogin (taas kerran)

Hain työttömyystukea, ja koetin siitä huolimatta identifioida itseni yrittäjäksi. Siirsin syrjään taannoisen liikeideani elämyksellisistä ja opettavaisista kaupunkiseikkailuista. Yritykseni fokus oli autuaasti levällään. Ajattelin lähteä kartoittamaan sitä kirjoittamalla tätä blogia kesällä 2012 itseäni kiinnostavista asioista ja seurata, mitä tästä muotoutuu.

Vähitellen oivalsin, että tämän blogin tarkoitus on kertoa omaa tarinaani. Tarinaa siitä, mitä tapahtuu tietotekniikkaan ja nopeatempoiseen suorituskeskeiseen elämäntapaan väsähtäneelle nuorelle DI-naiselle, jonka intohimona on luovuus ja ideointi, ihmisten ymmärtäminen ja inspiroiminen unelmien elämään.

Innostavaa äksöniä ja luopumista

Loppuvuodesta iski taas se perinteinen “olis kivaa jos rahaa tulis jostakin” -olo. Tympäännyttyäni katselemaan työpaikkailmoituksia päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja perustaa jo aiemminkin takaraivossa väikkyneen pienoismusikaaliryhmän, jonka oli tarkoitus iskeä tonttutyttöshowlla pikkujoulumarkkinoille.

Kabarena oli syntynyt. Naistrion kemiat loksahtivat välittömästi kohdilleen, ja äänemme soivat yhteen upeammin kuin olin osannut kuvitellakaan. Tuntui hämmentävän mahtavalta saada työskennellä innovatiivisten ja ennakkoluulottomien naisten kanssa! Ideoimme ja järjestimme marraskuun ravintolapäivänä huikean Lady Cinnamon -musiikkiravintolan ja teimme muutaman kehuja keränneen joulukeikan.

Lauluproggis ei vielä leiville lyönyt, mutta satuin saamaan puhelun Metropoliasta, jonne minua pyydettiin opettamaan verkkoviestinnän perusteita. Vaikka kurssit olivatkin intensiivisiä kolmen viikon rypistyksiä, oli opettaminen suorastaan nautinnollista verrattuna aiempiin ala- ja yläastesijaistuksiin. Kerrankin minulla oli aikaa valmistella opetuspäivät, tutustua oppilaisiin ja jopa testata äkillisestä päähänpistosta syntynyttä opetuspeliä!

Kun tässä nyt vuotta paketoidaan, on mainittava vielä bändirintama. Haaveenanihan on jo pitkän aikaa ollut rokkistarailu edes Suomen mittakaavalla tunnetussa bändissä. Niavka olisi musiikillisesti ja live-meiningillisesti täynnä potentiaalia, mutta promouspuoli ja treenien sopiminen on takunnut. Sitten oli Cawl, jossa oli puitteet hyvin kohdillaan, mutta Se Jokin puuttui.

Kabarenan ja opetuskeikkojen vyöryessä päälle jouduin tekemään kipeän valinnan ja jättämään Cawlin pois kuvioista. Bändin, jolle olin tehnyt laulumelodiat ja sanat tusinaan kappaleeseen. Raastoi sydäntä heittää romukoppaan kahden vuoden luomistyö ja jättää taakseen pettynyt porukka. Mutta loppujen lopuksi päätös oli oikea ja tärkeä ja vapautti voimavaroja tulevaa varten.

Kiitokset

Tämäkin vuodatus vuoden kulusta tuntui lyhyeltä. Paljon asioita on matkan varrelle mahtunut ja paljon olen oppinut. Tärkeimmät kiitollisuutta herättävät asiat menneen vuoden aikana ovat olleet seuraavat:

  • Olen oppinut olemaan entistäkin kiitollisempi.
  • Olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin. (Kiitos teille kaikille!)
  • Olen oppinut kuuntelemaan paremmin itseäni ja sydäntäni.
  • Olen oppinut arvostamaan ihan vain olemista tekemisen lisäksi.
  • Olen rakastanut ja ollut rakastettu.

Tästä on hyvä jatkaa. Ihanaa tulevaa vuotta meille kaikille!

Previous Post

Leave a Reply