NLP Practitioner -kurssi veteli viimeisiään. Oli kevätjuhlapäivä. Sen kunniaksi rustasin NLP-runon, kun inspis iski aivan lounastauon loppumetreillä. Rivit vaan tulivat jostakin, ja olo oli vähän epäuskoinen: voiko tämä olla näin helppoa?
Luulen kuitenkin, että luova prosessi oli alkanut jo paljon aiemmin. Avaan tässä sitä, mitä siitä luulen tiedostavani, koska tämä on hyvä esimerkki siitä, miten luovuus ja alitajunta puuhastelevat keskenään kun tavoite on selvillä.
Olin jo aiemmin viikolla pohtinut, että olis makeeta laulaa kivoille kurssikavereille jotain vikalla kerralla. Vaikkapa vastikään katsomassani Tarzan-musikaalissa ollut You’ll Be In My Heart, se kun on semmoinen hyvä jäähyväisbiisi. Suomennoksen olisi tosin voinut tehdä vähän paremmin, näin tuumailin teatteriseurana olleen siskoni kanssa.
Leikin siis ajatuksella, että olisin laulanut kappaleen enkuksi ja säestänyt itseäni kitaralla tai pianolla. Lauantaina selvisi, ettei luokassa ollut pianoa, ja kitarasäestystä en olisi ehtinyt ottaa haltuun. Se siitä sitten.
Viimeisen kurssipäivän aamuna opettajamme heitti huomaamattoman suggestion, joka osui ja upposi: “Voitte sitten runoilla näihin palautelomakkeisiin.” Sisäinen runoilijani siitä havahtui hereille. Pari päivää aiemmin eräskin runoilijaystäväni oli innostanut minua kirjoittamaan runon, jonka vain annoin virrata kritiikittömästi. En sitä siinä hetkessä muistanut, mutta sekin varmasti osaltaan vaikutti.
Lounastauon päiväunihetkellä rupesi alitajunta plopsauttelemaan ulos palasia. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun huomasin miten hyvin “luota viiveeseen” soi yhteen “you’ll be in my heart:”in sävelten kanssa. Kyseisessä lauseessahan kiteytyivät koko vuoden opetukset niin mainiosti, että oli pakko ruveta runoilemaan muitakin säkeistöjä. (Päivän opetuksiin liittyen on näin sivuhuomiona todettava, että motivoidun näköjään vasta kun on aivan pakko. Kiintoisaa.)
Taustalla ehkä vaikutti myös molempina päivinä ja jo maanantain yrittäjyyskurssilla työstetty aihe eli se, että voisin tehdä entistäkin enemmän niitä asioita, joista tykkään. Kaikkein mieluiten vain laulaisin, soittaisin ja tekisin biisejä. Tosin on nää elovalmennus- ja NLP-jutskatkin ihan superkivoja.
Jorinat sikseen ja sanoitukset kehiin! Sävelenä voi käyttää tuota Phil Collinsin You’ll Be In My Heart:ia – tai sitten vaikka keksiä oman!
NLP-suvivirsi
Mä mietin mikä tunteen nimi on
Kivinen, musta, muoto soikion
Jos se olis helppoa, sitten tietäisin
Minne viel laitan ankkurin?
Hei samauttaisitko mun vakkeihin
Niin ysikymppiseen pääsisin
Menneisyys muuttuu höttökielelkin
Ja kaikki kaikkeen vaikuttaa
Mä luotan viiveeseen, luotan viiveeseen
Olkoon vaan välitila aivan veemäinen
Luotan viiveeseen, luotan viiveeseen
Vaikka mietinkin, onko tää hyvä näin
Saapui se kevätkin aikanaan
Ei oo mun uskomukset ennallaan
Fokukset vaihtuu ja editoinnit pauhaa
Sisäinen puhe rauhoittaa
Kun luotan viiveeseen, luotan viiveeseen
Olkoon vaan välitila aivan veemäinen
Luotan viiveeseen, luotan viiveeseen
Vaikka mietinkin, onko tää hyvä näin
On tää
“Satunnaisesti” jaetut kortit esittävät elämäni ennen NLP-kurssia, sen aikana ja sen jälkeen.
NLP-suomi -sanasto niille, joille puolet sanoituksista oli hepreaa:
ankkuri = linkki ärsykkeen ja reaktion välillä
samauttaminen = “peilaus”, tekniikka jolla luodaan kontakti toiseen henkilöön
vakit = aistijärjestelmät: visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen
ysikymppinen = 90% eli mielen ei-tietoinen osa, alitajunta
höttökieli = Milton-malli, esim. hypnotisoijien ja markkinoijien suosima kieli
viive = koettelee toisinaan kärsivällisyyttä
veemäinen välitila = epämääräinen olotila muutosprosessin keskellä
uskomus = syvään juurtunut käsitys siitä, miten asiat ovat
editointi = yksi NLP-tekniikka, jolla voi esim. vaikuttaa mielikuvan aiheuttamiin tuntemuksiin mielikuvan sisältöä muuttamatta (miellepiirre-editointi)
Lämmin kiitos vielä kaikille, jotka jaoitte tämän matkan kanssani! Toivottavasti tiemme vielä kohtaavat.