Mikä sosiaalisessa mediassa tympii?

Minun olisi pitänyt aloittaa verkkoyhteisöistä ja sosiaalisesta mediasta blogaaminen jo noin vuosi sitten. Vaikka ne aihepiireinä olivatkin – ja ovat edelleenkin – varsin kiehtovia ja ajankohtaisia, jokin pidätteli tuolloin bloggausmotivaatiotani. Syypää erittäin todennäköisesti oli somen yliannostus, sillä olin vuoden verran lukenut, tutkinut ja analysoinut yrityksen ylläpitämän verkkoyhteisön pystyttämistä dippatyöni puitteissa. Vähemmästäkin rupeaa ihminen kaipaamaan oikeaa ihmiskontaktia ja kyseenalaistamaan ruudun äärelle takertunutta elämäntyyliä.

Epäilen some-tympääntymiseni aiheuttajiksi kolmea pääsyyllistä: valtavaa ajanhukkaa, kasvotusten tapahtuvasta kanssakäymisestä vieraantumista sekä harhaluuloihin pohjautuvaa sosiaalisen median ylistystä ja ohjeistusta. Aika kovia vastustajia! Seuraavaksi kerron hieman tarkemmin minkälainen kuva minulle on näistä pahiksista muodostunut.

1) Ajanhukka

Ihmismassat suoltavat tauhkaa linjoille sellaista tahtia, että heikompia hirvittää. Seasta toki löytyy helmiäkin, mutta niiden kalastelu alati laajenevasta tiedon valtamerestä vie aikansa. Moni on myös retkahtanut nykypäivän seuratuimpaan ja koukuttavimpaan reality show:hun eli kaverien edesottamusten stalkkaamisen Facebookista, mihin helposti kuluttaa vaikka kokonaisen päivän. Sitten on vielä massiiviset kuvagalleriat ja YouTube, jonne kerran eksyessään voi puolivahingossa jumittua tuntikausiksi pläräilemään hassunhauskaa sisältöä. Ja niin taas kerran jäivät päivän työt tekemättä, tiskit tiskaamatta, kaupassa käymättä, koira ruokkimatta ja kaverit näkemättä, hupsista vaan.

2) Kasvotusten tapahtuvasta kanssakäymisestä vieraantuminen

Kun aikaa on ensin tärvätty enemmän tai vähemmän hyödyttömään some-hengaukseen, rupeavat tekemättömät asiat paisumaan otsalohkossa kiireenomaiseksi möykyksi. Kiireisenä ei tietenkään ehdi osallistua minkäänlaisiin sosiaalisiin illanviettoihin, kun töitäkin on niin hirveästi. Huonoa omatuntoa voi onneksi paikkailla olemalla läsnä vaikkapa Facebookissa muun puuhastelun ohessa. Siinä voi sitten kivasti pikkuisen tsättäillä kaverille, tykkäillä toisen statuspäivityksestä ja kommentoida kolmannen kuvia. Samalla helposti unohtuu, että netissä esillä on vain se puoli, jonka kukin henkilö haluaa itsestään tuoda julki (jollei nyt lasketa niitä kavereiden jakamia noloja valokuvia). Kaksin kasvotusten vaihdetut kuulumiset saattavatkin olla aivan erilaiset kuin ne, jotka kuulutetaan sadoille kavereille. Vaikka netti niin kätevä, nopea ja ulottuvainen onkin, se ei vielä onnistu välittämään ilmeitä, eleitä, äänenpainoja ja kosketuksia, jotka aidoimpaan vuorovaikutustilanteeseen kuuluvat.

3) Harhainen somehype

Harhakäsitykset sosiaalisen median hyödyistä ja hyödyntämisestä on tutkijanäkökulmasta ehdottomasti mielenkiintoisin ja haastavin vihulainen. Dippaa tehdessäni törmäilin niihin jatkuvasti, jopa lannistavan usein. Vihdoin olen kuitenkin keräillyt tarpeeksi voimia ja taistelutahtoa ja käyn niitä vastaan tämän blogin voimin! Mielestäni keskeisin ongelma etenkin yrityspuolen some-kentällä on se, ettei ymmärretä mitä se sosiaalinen siinä median edessä tarkoittaa. Suomessa kyllä osataan puhua teknologiasta ja sen tärkeydestä, ja ollaanpa myös opittu, että bisneksellekin voisi tehdä hyvää mennä sinne sosiaaliseen mediaan, kun meidän asiakkaat ovat siellä. Mutta siihen se valitettavan usein jääkin. Nyt kun olen melko huolella tutkiskellut ihmisten suhtautumista ja syitä sosiaaliseen kanssakäymiseen verkossa, uskon että blogiani seuraamalla ummikot ja someen jo tottuneemmatkin veikot alkavat saada hyviä aavistuksia siitä, kuinka tehdä “se” oikein.

Tämän vuodatuksen voisi oikeastaan kiteyttää niin, että eniten sosiaalisessa mediassa tympäisee sosiaalisuuden puute! Se ei kuitenkaan vie pois sitä tosiseikkaa, että somesta löytyy paljon hyvääkin. Jopa niin paljon, että sen mehusteluun ja pohdiskeluun täytyy perustaa jälleen yksi blogi. Tervetuloa mukaan!

Vaikka tämä ensimmäinen viesti sopivasti uudenvuodenaattoon ajoittuikin, en aio tehdä yhtäkään uudenvuodenlupausta blogin päivitystahtiin liittyen. Sen sijaan voin luvata, että kiiruhdan tästä pikimmiten ihmisten ilmoille jakamaan tykkäystä ja haleja, ja kehotan teitä muita tekemään samoin – vaikka vuoden jokaisena päivänä! Oikein antoisaa ja sosiaalista tulevaa vuotta 2012. <3

– – –

Edit: Tämä teksti sekä seuraavat sosiaalista mediaa ja verkkoyhteisöllisyyttä käsittelevät artikkelit kirjoitin alun perin toiseen blogiin. Myöhemmin päätin, etten halua pitää erillistä some-blogia ja että Inspirationalistissa on tilaa kaikille ajatuksilleni, joten adoptoin some-jutut tänne. Toivottavasti saatte niistä jotain irti. 🙂

Leave a Reply