Mitä läsnäolo on?

Kun sattuu olemaan läsnä, sen kyllä tietää ja tuntee. Silloin ei tarvitse miettiä, olenkohan minä nyt läsnä tai teenkö tämän oikealla tavalla. Eihän ylipäätään ole mitään oikeaa tai väärää tapaa olla.

Läsnäolon hetkinä minulla on rauhallinen, harmoninen ja selkeä olo. Välillä se lipsahtaa ilon ja onnen puolelle. Luulisin, että silloin on kyse vieläkin syvemmästä läsnäolosta, jos niille eri tasoja voi määritellä.

Olen oppinut tunnistamaan myös eräänlaisen transsitilan, jolle nuo ilon tuntemukset ovat tyypillisiä. Transsissa ollessa on herkästi tietoinen omasta kehostaan ja ympäristöstään. Syvemmässä transsitilassa olen kokenut menettäneeni otteen tietoisesta mielestä. Silloin en siis sanoisi olevani ainakaan tietoisesti läsnä. Tuntemusta on vaikea paikallistaa, ikään kuin ei olisi missään ja on kaikkialla.

Aivan täysin en ole vielä hahmottanut, voiko sanoa olevansa läsnä, vaikka päässä virtaisikin ajatuksia. Vaatiiko täydellinen läsnäolo täydellisen ajatuksettomuuden? Se on ainakin selvää, ettei ole läsnä nykyhetkessä, jos ajatukset vaeltavat menneessä tai tulevassa.

Mutta entäpä jos päässä pyöriikin aikaan sitoutumaton idea? Entä voiko sanoa olevansa läsnä silloin, jos ajatukset liittyvät ainoastaan siihen asiaan jota tekee? Jos on esimerkiksi uppoutunut lukemaan jotakin tarinaa, onko silloin läsnä tarinassa?

Maalatessa ja soittaessa koen olevani vahvasti läsnä siinä mitä teen. Sen ei tarvitse olla mitään luomisen flow-tilaa vaan sellaista keskittynyttä tekemistä. Joskus harvoin niin käy kirjoittaessa. (Sivuhuomiona kerrottakoon, että näiden blogitekstien rustaus on enimmäkseen katastrofaalista keskittymisen ja ajatuksen alituista herpaantumista.)

läsnäolijat rannalla

Vuorovaikutustilanteissa voi erottaa erilaisia läsnäolon tasoja. Selkeää mittaristoa tuskin tähän on, mutta omaa (tai toisen) läsnäolon tasoa voi arvioida esimerkiksi sen perusteella kuinka hyvin tilanteessa huomioi toisen ihmisen ja todella kuuntelee häntä. Myös itseään on hyvä kuunnella. On meinaan kohteliasta kaikkia keskustelukumppaneita kohtaan muistaa, mitä on tullut sanotuksi.

Mutta voiko sanoa olevansa läsnä tilanteessa, jossa tietoisesti tarkkailee eri osapuolten läsnäolon tasoa?

Minkä asian suhteen läsnäolo tapahtuu? Liittyykö se johonkin paikkaan vai olotilaan vai tapahtumaan?

Miten itse koet läsnäolon?

Kuulisin todella mielelläni ajatuksiasi aiheesta!

Leave a Reply