On paljon luvattu, että minä tässä nyt pystyisin antamaan yleispätevän määritelmän sille, mitä sosiaalinen media on. Siksi en edes yritä vaan tyydyn kertomaan, mistä kulmasta minä ja tämä blogi somea tarkastelemme. Kyseisen määritelmän muodostaminen on nimittäin tuottanut päänvaivaa monelle muullekin ja tuottaa edelleenkin. Törmäsin tähän ilmiöön taannoin dippaa vääntäessäni, kun pahaa-aavistamatta lähdin avaamaan työssäni, mitä sosiaalisella medialla tarkoitetaan; sain käyttää kolme kokonaista työpäivää löytääkseni määrittelyt, jotka mielestäni olivat kelvollisia. (Mikäli kiinnostuit, lue lisää dipastani, sivuilta 17-18.)
Nyt kaksi vuotta myöhemmin sohaisin varovaisesti Googlella samaan pesään, ja löysin ilokseni hyvinkin nopeasti Sanastokeskus TSK:n määritelmän, joka käy oivasti yksiin omien näkemysteni kanssa. Se kuuluu näin:
“Sosiaalinen media on tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävä viestinnän muoto, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä ja luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita.”
Sosiaalista mediaa kuvataan myös prosessina ja kulttuurillisena ilmiönä, etenkin sitä tutkivissa piireissä. Kansan suussa sosiaalisella medialla viitataan usein “paikkaan” eli sosiaalisen median verkkopohjaiseen palveluun jossa vuorovaikutus tapahtuu. Se lienee vain luonnollista seurausta siitä tosiseikasta, että ennen virtuaalisia ympäristöjä ihmiset ovat tottuneet tapaamaan toisiaan yksinomaan fyysisissä paikoissa.
“Paikka” ei kuitenkaan yksin riitä, sillä sosiaalisessa mediassa tarvitaan myös sosiaalisuutta ja mediaa, kuten yllä annettu määritelmäkin jo vihjaa. Sosiaalisen median perusolemuksen voikin mielestäni kiteyttää näihin kolmeen elementtiin:
1) Käyttäjälähtöisesti tuotettu sisältö, kuten teksti, kuva, ääni ja video.
2) Käyttäjien välinen vuorovaikutus, kuten keskustelu, arviointi ja kiinnostavan sisällön jakaminen.
3) Edelliset mahdollistava teknologia, kuten internet, verkkoselaimet, sosiaalisen median sivustot ja sisällötuotannon välineet.