Elämäntaitovalmennus – uhka vai mahdollisuus?

Elämäntaitovalmennus (tunnetaan myös nimellä coachaus) on herättänyt minussa ristiriitaisia tunteita ja ennakkoluuloja. En ole ollut oikein perillä siitä, mitä elämäntaitovalmennus oikeastaan on saati siitä, voisinko käyttää sitä jollain tavalla työssä, jota olen itselleni muotoilemassa.

Kerran kävin valmennettavana, kun koin olevani hukassa elämäni suunnan kanssa, mutta ei se yksi kerta vielä oikein hetkauttanut käsityksiäni suuntaan tai toiseen.

Halusin kuitenkin perehtyä aiheeseen vähän syvemmin, joten osallistuin hiljattain elämäntaitovalmennuksen peruskurssille. Avoimin mielin ja silti taskut täynnä ennakkoluuloja!

Mutta pitivätkö luulot kutinsa? Esittelen tässä viisi epäilystäni ennen kurssia sekä sen mitä olen tuumaillut asiasta kurssin jälkeen.

 

1. Elämäntaitovalmentajat ovat elämää nähneitä, kaiken kokeneita viisaita guruja.

Elämäntaitovalmentajat eivät ole sen kummallisempia tai parempia ihmisiä kuin muutkaan. Heillä on yhtä lailla hyvät kuin huonotkin päivänsä. Myös elämäntaitovalmentajalla voi olla ongelmia parisuhteessa, stressiä kiireen keskellä tai kärsivällisyys koetuksella liikenneruuhkassa ja lasten parkuessa.

Elämäntaitovalmennus ei perustu valmentajan elämänkokemukseen tai viisauteen vaan erilaisiin menetelmiin, joiden avulla valmentajat kartoittavat mm. valmennettavansa elämäntilannetta, ajatusmalleja, voimavaroja ja arvoja.

Elämäntaitovalmentajille tyypillistä on ratkaisukeskeinen ote ongelmatilanteisiin ja positiivinen suhtautuminen elämään. Molempia voi kuka tahansa harjoitella. Jotkut harjoittelevat teoriaa opiskelemalla, toiset oman kokemuksen ja oivalluksen kautta. Näissäkin asioissa se käytännön harjoittelu tarjoaa parhaat eväät.

elämäntaitovalmennuksen periaate

 

2. Elämäntaitovalmentaja kertoo sinulle kuinka sinun tulisi elää.

Ei se ihan niin mene. Elämäntaitovalmennuksessa lähdetään siitä oletuksesta, että jokainen tietää itselleen parhaat ratkaisut. Valmentajan tehtävä on auttaa sinua kaivamaan ne esiin.

”Ei ole kysymystä, johon vastataan ’En tiedä’. Vastaus on aina olemassa. Sen sanominen vaatii vain rohkeutta tai nöyryyttä.”

Elämäntaitovalmentajalla saattaa olla näkemyksiä siitä, kuinka sinun kannattaa lähestyä jotakin haastavaa tilannetta. Ensisijaisesti hänen tehtävänsä on kuitenkin kysellä, kuunnella ja kannustaa sinua eteenpäin.

valmentamisen neljä koota

3. Elämäntaitovalmennus on niitä varten, jotka eivät omin avuin pärjää elämässään.

Ensinnäkin, miksi kenenkään pitäisi pyrkiä sinnittelemään elämänsä läpi aivan yksinään?

Onhan tässä länsimaisessa maailmanmenossa jotain itsenäisten ja sinnikkäiden yksilöiden ihannointia on havaittavissa. Silti yksinäisiä puurtajia vahvemmilla ovat mielestäni ne, jotka uskaltavat myöntää tarvitsevansa apua ja vieläpä pyytää sitä.

Elämäntaitovalmennus on niitä varten, jotka haluavat saada selkeyttä elämäntilanteeseensa ja tavoitteisiinsa ja saada motivaatiota lähteä toteuttamaan niitä. Elämäntaitovalmentaja toimii ikään kuin peilinä, jonka kautta omat ajatukset ja tuntemukset tulevat näkyviksi. Valmennuksen avulla oppii tuntemaan itseään ja omia toimintatapojaan. Kenellepä siitä ei olisi hyötyä?

Elämäntaitovalmentaja ei kuitenkaan ole vakavissa mielenterveysongelmissa auttava terapeutti vaan ennemminkin sparraaja ja ”en oikein osaa tai uskalla aloittaa” –tyyppisten ongelmien ratkaisija. Uskon kuitenkin, että valmennuksen kannustama ratkaisukeskeinen ja positiivinen ajattelutapa on omiaan ehkäisemään stressiä ja masennusta.

mitä valmennus antaa?

 

4. Elämäntaitovalmennus on oikeastaan turhaa. Eikö tavoitteiden tavoittelun sijaan tulisi keskittyä olemaan onnellinen elämäänsä tässä ja nyt?

Niin. Sinulla on jo kaikki mitä tarvitset ja olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Voit ruveta olemaan onnellinen vaikka jo tästä hetkestä lähtien.

Mutta kuinka moni pystyy siihen? Oman elämäntilanteensa hyväksyminen saati siitä kiitollisuutta tunteminen ei ehkä tapahdu aivan silmänräpäyksessä. Uuden ajattelutavan omaksuminen voi vaatia muutoksia useilla elämän osa-alueilla, omassa toiminnassa ja varsinkin pään sisällä.

Elämäntaitovalmennuksen avulla voidaan hahmottaa omia elämää rajoittavia tekijöitä ja uskomuksia, löytää intoa ja voimaa muutokseen sekä laatia toimintasuunnitelma sen toteuttamiseen.

onnellinen_tassa_ja_nyt

5. Ei minusta ole elämäntaitovalmentajaksi, se on liian on vaikeaa.

Eikun se on todella kiehtovaa! Ihan käsittämättömän hienoa, että pystyn auttamaan muita ihmisiä saamaan oivalluksia elämästään. Siitä tulee tosi hyvä fiilis, molemmille!

Teimme kurssilla muutamia harjoitusvalmennuksia, ja suorastaan kuulin kuinka logiikkakeskus aivoissa raksutti yhdistellessään kaikkea kuulemaansa ja toisesta ihmisestä havaitsemaansa ja koettaessaan muotoilla seuraavia kysymyksiä.

Ihan helppoa se ei ollut, muttei vaikeatakaan. Se oli jollain tapaa hyvinkin tuttua. Eikä ihmekään, sillä olen viimeiset pari vuotta valmentanut itseäni, vaikken ”oman pään fiksausta” tai ”ajatusten työstämistä” siltä kantilta ole ajatellutkaan. Olen opetellut kunnioittamaan ja kuuntelemaan itseäni, joskus esittänyt kysymyksiä, välillä innostunut kannustamaan ja tehnyt kiitollisuusharjoituksia. Siinähän ne neljä (tai viisi) valmennuksen K-kohtaa tulivatkin.

Sain kurssista irti todella paljon, ja jatkossa tulen varmasti käyttämään elämäntaitovalmennuksen oppeja tavalla tai toisella. Ajatus luovien menetelmien ja impron käyttämisestä valmennuksen tukena houkuttelee. Mutta toisaalta elämäntaitovalmennus ihan keskustelunkin pohjalta oli jo sen verran jännää, että sitä pitää päästä harjoittelemaan lisää.

Leave a comment

2 Comments

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus 🙂

    Alaa jo kaksi ja puoli vuotta itse katselleena ja valmentajan töitä tekevänä voisin lisätä sen, että yllämainitut asiat ovat sellaisia “yhteisiä perusteita” jotka yhdistävät kaikkia elämäntaidonvalmentajia, mutta jotka ovat vain eräänlainen pintaraapaisu valmennuksen maailmaan.

    Alastahan on tullut Suomessa lyhyessä ajassa varsin kilpailtu, mikä yhdistettynä valmentajien kasvaneeseen kokemukseen ja tietoon aiheesta on johtanut siihen, että monet ovat siirtyneet pois perusteista ja erikoistuneet johonkin tiettyyn valmennuksen osa-alueeseen. On inspiraatiovalmentajia, esiintymisvalmentajia,rohkeusvalmentajia, muutosvalmentajia ja mitä ikinä. He kaikki (ainakin lähtökohtaisesti) osaavat valmentaa, mutta saattavat olla joissakin elämän osa-alueissa ihan yhtä “huonoja” tai jopa huonompia kuin valmennettavansa. Itse olen esimerkiksi erikoistunut ihmisen tunteiden ja inhimillisen kokemuksen käsittelyyn, mutta muissa perinteisissä valmennusaiheissa olen enintään keskinkertainen. Tämän mainitseminen unohtuu monilta valmentajilta: Kun rahaa pitäisi saada, mainostetaan itseään kaikkien alojen guruina. Suomessa tätä on onneksi verrattain vähän, mutta jenkeissä tilanne on aivan toinen.

    Itseäni pohdituttanut kysymys onkin seuraava: Tarvitseeko valmentajan (tai perinteisen psykologin tai yrityskonsultin) olla todella hyvä siinä mitä hän tekee, vai ainoastaan niin hyvä, että kykenee saavuttamaan asiakkaan odottamia tuloksia? Edellinen vaihtoehto kuulostaa toki upeammalta, mutta taipuisin jälkimmäiseen. Nähdäkseni vastavalmistunut, kokematonkin valmentaja voi tehdä todella paljon hyvää.

    Reply
  2. Hei Jevgeni, kiitos kun jaoit näkemyksiäsi!

    Tottahan se on, että tämä teksti oli semmoinen yleisraapaisu, joka perustuu lähinnä kokemukseeni elämäntaitovalmennuksen peruskurssista. Tuo eri teemoihin erikoistuminen on hyvä pointti. Itsekin olen pohtinut, että olen vahvemmilla joillain osa-alueilla (kuten intohimon löytäminen ja rohkeus) ja toisista taas en tiedä niinkään paljon. Siihen varmasti vaikuttaa se, minkälaisten haasteiden parissa on itse painiskellut ja mitä osa-alueita on kokenut tarpeellisimmaksi kehittää.

    On varmasti myös valmentajia, jotka tietävät monia hyviä kikkoja tietyillä osa-alueilla selviämiseen ja osaavat varmaan myös valmentaa niihin liittyvissä asioissa, mutta ovat silti itse jossain määrin kehnoja samojen juttujen suhteen. Esim. omalla kohdallani koen, että ajanhallinta tai hommien aloittaminen on yksi niistä.

    Kallistuisin myös sille kannalle, että kunhan valmentaja täyttää asiakkaansa odotukset, se riittää. Näkisin myös, että valmennustyössä tietyt ominaisuudet ovat valttia (kuten ihmistuntemus, uteliaisuus, tiedostavuus, loogisuus ja empaattisuus), ja voi hyvin olla että vastavalmistunut kokematon valmentaja voi niiltä osin olla valmiimpi tehtävään kuin valmiiden kaavojen mukaan etenevä kokenut kolleegansa.

    Reply

Leave a Reply