Asennekasvatusta astangatunneilta

Karttelin joogaa pitkään. Joskus olin vähän pilatesta käynyt kokeilemassa, ja todennut että nuo rauhallisemmat lajit eivät ole mun juttuni. Hengityksen rytmittäminen liikkeiden kanssa oli vaikeaa, liikkeet eivät tuntuneet tarpeeksi tehokkailta eikä edes hiki roiskunut. Pumppia ja rääkkiä sen olla pitää!

Mutta kuinka ollakaan, kun elämän hidastaminen ja stressistä irti päästäminen alkoivat kiinnostaa, tuli jooga mukaan kuvioihin. Aluksi tein omatoimisesti helppoja kundaliinijoogan lämmittelyharjoituksia. Kyseisissä harjoituksissa lähinnä istutaan ja heilutaan ja eri liikesarjojen välissä pidetään noin minuutin mittainen mietiskelytauko. Niiden kautta aloin päästä jyvälle meditaatiosta – ja koin myös ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen (ehkä kymmeneen?) olevani rentoutunut! Hurjaa.

kurkiasana

Astangajoogaan sain kipinän taannoisella Kiinan-reissullani, kun ystäväni opetti minua aamuisin tekemään aurinkotervehdyksiä kanssaan. Menin sitten viime kesänä alkeiskurssille ja jatkoin syksyllä. Vuodenvaihteessa vaihdoin joogasalia, sillä halusin kokea miltä tuntuu olla ystäväni opettajan opissa, joka kuulemma oli erittäin tiukka ja tarkka.

Sitä hän todella oli. Onneksi olin käynyt kokemassa pehmeän laskun harrastuksen pariin toisaalla, sillä jos olisin saanut ensikosketukseni joogaan kyseisen open tunnilla, olisin varmaan vähän säikähtänyt. Teimme koko ensimmäisen tunnin pelkästään aurinkotervehdystä. Oikeastaan taisimme tehdä koko ensimmäisen kuukauden pelkästään aurinkotervehdyksiä, kun toisaalla samassa pisteessä olisi jo edetty pitkälle liikkeiden sarjassa.

Kärsivällisyys ja sinnikkyys siinä kouliintui. Myös tekniikka, voima ja notkeus kohentuivat (enää en tituleeraa itseäni maailman kankeimmaksi ihmiseksi!). Suurimpana yllätyksenä itselleni tuli kuitenkin joogatunneilla viuhuva asennekasvatus! Sitä en ollut osannut odottaa, mutta otin sen riemulla vastaan. Joka tunnilla opettajamme suusta putoili lainauksen arvoisia elämänviisauksia ja ohjeita, joista jokusen jopa muistin tunnin jälkeenkin:

Hymyilkää! Näytätte sarjamurhaajilta.

Henkisyys ei ole asia, joka joogatunnilla tuosta noin vaan putoaa päähän.

Opit sen mihin keskityt. Jos keskityt stressaamiseen, opit stressaamisen. Jos keskityt hengittämiseen, opit hengittämään.

Punnerrus on iloinen asia. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, jonka nimi on Elämä.

Olet paljon voimakkaampi kuin uskotkaan.

Joogaharjoitusten ja näiden oppien kautta on alkanut konkretisoitua se, miten tiiviisti keho ja mieli ovatkaan yhteydessä toisiinsa. Tietoisuus omasta kehosta ja tuosta yhteydestä syvenee koko ajan, mutta opittavaa on vielä paljon. Luulenpa, että tällä polulla tulen tarpomaan vielä pitkään.

Kiitokset vielä minua joogaharrastuksen pariin sysänneille henkilöille:

Kiitokset äidille, jolta sain kundaliinijoogakirjan synttärilahjaksi.

Kiitokset Tealle, joka johdatti minut astangan ihmeelliseen maailmaan ja joka demonstroi kuvassa kurkiasanaa Kiinassa.

Kiitokset myös opettajalleni Fatima Witickille, joka vetää joogatunteja mm. HappySoulissa

 

Leave a Reply