Educa-messut ja opetuksen pelillistäminen

Opetuksen  pelillistäminen on pyörinyt taas vinhasti päässäni viime aikoina, kun olen pohdiskellut mitähän sitä haluaisi isona tehdä. Tuttavan fb-hehkutus Educa-messuista ja oppimispeleistä sattui silmään juuri sopivasti, joten suoritin itseni opemessuilemaan pistokeikan omaisesti.

Aikaa visiitilleni jäi vain pari hassua tuntia, joten päätin keskittyä selvittelemään mitä nykypäivänä opetuksen pelillistämisellä tarkoitetaan eli minkälaisia toimijoita ja ratkaisuja alalta löytyy. Ja löytyihän sieltä. Seuraava reportaasi kiteyttää messujen synnyttämät ajatukset ja havaintoni – ja säästää sokerit pohjalle:

Yleisvaikutelma

Messujen pääpaino oli peruskoulussa, ja myös varhaiskasvatukseen liittyviä ständejä löytyi. Aikuisopiskelijoiden tai itselleni ajankohtaisten amk:laisten koulutuksesta ei ollut tarjolla juuri mitään (tai sitten missasin jonkun kriittisen osan messualuetta).

Pelillistymisen nousu näkyi selkeästi. Tarjolla oli värikkäisiin pakkauksiin kietaistuja opetuspelejä, joista suurin osa näytti olevan lauta – ja korttipelejä. Mediakasvatus oli myös hienosti läsnä omalla torillaan, ja hyvä niin, sillä sitä tarvitaan! Komea edustus oli myös uusilla opetuksen tueksi suunnitelluilla teknologioilla (vempaimet ja virtuaaliset oppimisympäristöt). Jostain syystä en kokenut vetoa niihin (tämä havainto kertoo enemmän havaitsijasta itsestään kuin vempaimista).

Oppimispelit tietokoneella

Tutustuin muutamalla ständillä oppimistietokonepeleihin. Ainakaan ne, joita tsekkailin, eivät tarjonneet mitään mullistavaa. Muistan omasta lapsuudestani (ala-asteelta n. 20 vuotta sitten!) jopa jännempiä matikkapelejä. Nyky”pelit” näyttivät siltä kuin oppikirjan tehtävät olisi siirretty virtuaaliseen ympäristöön. Sinänsä ideassa oli kyllä itua: peleille tai oikeastaan tehtävätyypeille oli ohjelmassa valmiit pohjat, joihin opettaja pystyi tuottamaan sisältöä itse. Opettaja pystyi seuraamaan oppilaiden etenemistä ja tehtävien tekemistä.

Varmasti softapuolella on monipuolisempiakin opetusratkaisuja tarjolla. Se mitä itse huomasin kaipaavani oli tarinallisuus ja oppimisympäristön (verkkosivun) jännittävämpi ulkoasu. Visuaalisen oppijan näkökulmasta on tylsää, jos joka kurssilla on samannäköinen nettisivu, vaikka tekstisisältö onkin erilainen (jos voisi vaihtaa edes taustakuvan tai jonkun bannerin?). Oppimisympäristössä vierailun olisi syytä tuottaa jonkinasteista mielihyvää, mikäli haluttaisiin oppilaiden motivoituvan käyttämään sitä oman intonsa eikä opettajan käskyn kannustamana.

Mielestäni se, että oppimistehtävä viedään virtuaaliympäristöön ei ole vielä pelillistämistä. Ei, vaikka siinä kone osaakin kertoa menikö oikein ja mahdollisesti heittää kehutkin vielä päälle. Saman pystyy tekemään opettaja! Jos tehtäväsuoritteisiin lisätään pistelasku, ollaan jo askel pidemmällä (vaiko sittenkin menossa kohti tenttimeininkiä?). Tarvitaan toki myös tavoitteet ja palkinto. Palkinnon tulisi kuitenkin olla jotain muuta kuin arvosana.

Puheenvuoroja pelillistämisestä

Sonja Ängeslevä piti puheenvuorossaan erinomaisen johdatuksen opetuksen pelillistämiseen. Aloittelevan pelillistäjän peukalosäännöstöön kuuluu askel kerrallaan eteneminen: mieti minkä aihepiirin ympärille peli voisi sopia, lähde soveltamaan jotain pientä, mahdollisesti jo entuudeltaan tuttua peli-ideaa, paloittele oppimistavoite pienempiin osioihin – äläkä unohda palkitsemista, joka parhaimmillaan motivoi ja koukuttaa pelaamaan. Suosittelen vilkaisemaan kalvosetin lisäksi myös hänen laatimansa lyhyen oppaan opetuksen pelillistämiseen, mikäli aihe kiinnostaa!

Toinen luento, jota ehdin jonkin aikaa seurata, käsitteli myöskin opetuksen pelillistämistä. Kyseessä oli Taikalamppu-verkoston laatiman Synkeän louhoksen seikkailupeli, jonka tarkoitus on opettaa sosiaalisia taitoja 2.-4.-luokkalaisille. Pelissä opetellaan mm. tunnistamaan tunteita ja antamaan rakentavaa palautetta toisille. Olen nyt lukenut tarinavihkosen läpi ja olen ihan fiiliksissä – miksei tällaista järjestetä aikuisille? Ei varmaan auta muu kuin kääriä hihat itse.

Taikalampun messuosastolla kerrottiin, että heidän seikkailuunsa on mahdollista lisätä myös roolipelillisiä elementtejä, kuten olin ounastellutkin. Opetuksen roolipelillistäminen ei pulpahtanut messuvierailuni aikana esiin missään muussa kontekstissa, mikä on vähän sääli, mutta toisaalta ymmärrettävää. Opettavaisen roolipeliseikkailun – oli se sitten pöydän ääressä tai livenä – suunnittelu on aikaavievä projekti.

Miten olisi itsensäkehityksen pelillistäminen?

Synkeän louhoksen rinnalle suosikikseni kohosi Riikka Pohjolan ideat. Ehdin pikaisesti tutustua hänen Propelia-yrityksensä tarjontaan eli työnohjauksessa käytettäviin osuviin kysymyskortteihin sekä Tutkijan talo -nimiseen pakettiin. Tutkijan talossa hyödynnettiin eri huoneisiin liittyviä kysymyksiä ja metaforia itsereflektoinnin välineenä. Olen varma, että menetelmä vetoaa ainakin mielikuvituksekkaisiin yksilöihin jo pelkän loistavan ideansa ansiosta. Ihanan inspiroivaa!

Messujen suosikki-ideani antoivat lopulta hyvän muistutuksen siitä, mikä minua opetuksen pelillistämisessä ensisijaisesti kiehtoo: itsensäkehittäminen rooli- ja seikkailupelien kautta. Mikäli lukijoiden joukossa on samasta aihepiiristä kiinnostuneita, pyydän olemaan yhteydessä! Tämä tarjous ei ole vähään aikaan vanhenemassa. 🙂

Pohdiskelin myös, että draamakasvatuksella olisi varmasti jotain tarjottavaa esimerkiksi sosiaalisten taitojen kehittämiseen, mutta valitettavasti mitään siihen liittyvää ei tullut messuilla vastaani. Ehkäpä siinä voisi olla yksi ala, jolle lähteä kehittämään omaa osaamistaan?

Lopputiivistys

Messuvierailuni perusteella opetuksen pelillistäminen on todella lähtenyt käyntiin. Oppimispelit painottuvat peruskouluikäisille suunnattuihin lauta-, kortti- ja tietokonepeleihin. Opetuskäyttöön suunnattuja rooli- ja seikkailupelejä on vain harvakseltaan.

Loppuihmetys

Miksi tapahtuma järjestettiin samaan aikaan innokkaita pelinkehittäjiä nielevän Global GameJamin kanssa? Koen että tässä hukkaantui nyt jonkin verran pelisuunnittelijoiden ja opetuksen ammattilaisten yhteistyöpotentiaalia. Jos olisin itse mennyt tänä vuonna pelejä jamittelemaan, olisi tämä opetuspelillinen lysti jäänyt kokematta.

Previous Post

Leave a Reply