Puistotaiteilija

Elämä heittelee eteen toinen toistaan merkillisempiä ja hienompia hetkiä, jos vaan on vastaanottavainen.

Olin aurinkoisella piknikillä kahden ihanan neitosen kanssa keskustelemassa mielenkiintoisia (mm. ihmisistä, ilmiöistä ja vuorovaikutuksesta) ja ahtamassa itseämme täyteen syntisen hyvillä raakakakuilla ja kesäisillä marjoilla. Paikalle sattui taiteilija, joka huomasi hyvän sommitelman ja väriemme yhteensopivuuden ja kysyi saisiko maalata meistä nopeasti kuvan. Tottahan toki!

Ei mennyt kuin reilu tunti tuon mestarin ikuistaessa hetken. Ihailimme teosta siinä hämmästyksestä soikeina. Taisi olla kyseessä ensimmäinen maalaus, johon meistä kukin oli ikuistettu. Vähän toista kuin jotkut Instagram-kuvat, joita netti näinä päivinä on tulvillaan.

puistopiknikmaalaus

Kyllähän tuosta meidän kaikkien olemuksen tunnistaa, vaikka kumppanini onkin kuvattu selkä katsojaan päin. Hetken aurinkoisuus ja lämmin tunnelma on käsin kosketeltavissa. Väriloisto on vietävän herkullinen!

Katselimme vielä tovin kun taiteilija viimeisteli työtä ja esitteli meille tekniikoita. Hän käytti öljyvärejä ja palettiveistä, lisäsi valoja ja varjoja ja värejä ja välillä sekoitti sormella. Se oli lumoavaa. Voisin helposti seurata alusta loppuun vastaavanlaisen maalauksen syntymistä.

puistotaiteilija

Taiteilijattaremme oli Elena Gabbasova -niminen ihailtavan aito ja rehellinen nainen. Hänen töitään on kuulemma esillä nytkin muutamassa helsinkiläisessä galleriassa. Elena kertoi harjoittelevansa maalausta joka päivä ja uskoi että sinnikkyys kyllä palkitaan, tekemisessä kuin tekemisessä. Hän sutkautti harjoittelufilosofiansa muotoon, joka varmasti jää mielessämme elämään:

Jos ei taidolla, niin sitten pepulla.

Previous Post

Leave a Reply