Ärsyyntymisen logiikka

Milloin sinua on ärsyttänyt viimeksi?

Liittyikö tapahtumaan kenties odotuksia tai oletuksia asioiden kulusta tai tolasta, jotka osoittautuivatkin vääriksi?

Ehkä petyit tai vihastuit, kun asiat eivät sujuneetkaan suunnitelmiesi mukaan?

Päädyin hiljattain sellaiseen päätelmään, että ärtyminen ja ärsyyntyminen ovat aina loppujen lopuksi itsestä kiinni. Kun omat odotukset eivät täytykään, on oma valinta suhtautuuko tilanteeseen ärsyyntymällä.

Sepäs vasta olikin ärsyttävää oivaltaa! En voi tästä lähtien syyttää ärtymyksestäni enää ketään muuta. En kaltoin kohtelevaa kohtaloa, en jumalaa, en pomoa, en naapuria enkä edes puolisoa, vain itseäni.

Jos ärsyyntyminen syntyy toteutumattomiin odotuksiin pettymisestä, olisi loogista olla odottamatta ja olettamatta mitään, eikö vain?

Mutta miten ihmeessä voi olla olettamatta mitään tässä maailmassa, jossa olemme tietyllä tapaa oppineet elämään? Pidämme itseämme tietynlaisina, olemme muodostaneet tuttavistamme tietynlaisen kuvan, pystymme kertomaan kuinka tavallinen työpäivä kaikkine rutiineineen yleensä kuluu, odotamme tiettyjen asioiden toteutuvan ja toimivan parisuhteessa, voimme helposti aavistaa mitä löytyy jääkaapista ja minkälaista viihdettä televisio tänä iltana tarjoaa.

Pitäisikö vain tyhjentää mielestä kaikki jo opittu? Sehän olisi ihan höpsöä!

Keksin odotusten välttelyyn toisenkin keinon: tähän hetkeen keskittyminen. Ei ole mitään muuta kuin se mitä on juuri nyt. Sillä ei ole väliä, mitä on ollut ja mitä tulee olemaan. Kunhan olet vain tässä.

On verrattoman mukavaa vain lillua tässä hetkessä. Mutta elämämme tässä yhteiskunnassa on muotoutunut sellaiseksi, että on vähän haastavaa vain heittäytyä hetken ja siinä mieleen juolahtavien ajatusten vietäväksi. Kun on tietynlaisia tavoitteita tulevaisuuden suhteen, kuten vaikka se että huomennakin pitää mennä töihin, jotta saan rahaa, jolla ruokkia perheeni.

Mielestäni on ihan ok pohdiskella tulevaisuutta ja heitellä ilmaan toiveita sen toteutumisen suhteen. Pettymyksiä syntyy lähinnä silloin, kun on syytänyt tietyille toiveille liikaa energiaa eikä ole antanut liikkumavaraa toiveiden toteutumiselle vaan olettaa asioiden tapahtuvan täsmälleen tietyllä tavalla.

Mutta miten toimia silloin kun huomaa ärsyyntyvänsä?

1. Tiedosta ärtymisesi.
2. Kysy itseltäsi, mikä sai sen aikaan – mikä oletus ei toteutunut?
3. Voitko tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi?
–  Jos voit, toimi.
–  Jos et, hyväksy tilanne. (Saat vähän hymyilläkin, jos se tuntuu sopivalta.)

Mikäli päätät kertoa ärtymyksen tunteestasi muille osapuolille tilanteessa, koeta tehdä se neutraaliin (tai peräti positiiviseen) ja rakentavaan sävyyn valittamisen ja muiden syyllistämisen sijaan.

Katso myös Anthony De Mellon vinkit negatiivisten tuntemusten selättämiseen.

Leave a Reply