Lokerosysteemi

Kaikki eivät ole tyytyväisiä lokeroissaan. Onko lokerointi muutenkaan oikea tapa hallita systeemiä? Vaikka lokeroiden ihmiset palvelisivat toisiaan ja systeemiä, voivatko he olla asemassaan oikeasti onnellisia? Palvellessaan lokeroaan ennemmin kuin vaaliessaan verisiteitään ja unohdettuaan itsensä.

Kuuluuko kukaan ihminen vain ja ainoastaan yhteen lokeroon? Lokero voi olla hyvä tapa auttaa ihmisiä tunnistamaan vahvimpia piirteitään – mutta se vaatii tukahduttamaan muun. Lokeron on tarkoitus kasvattaa muottiin sopivia ihmisiä, jotka täyttävät paikkansa koneistossa. Tilaa toisinajattelulle tai kyseenalaistamiselle ei ole. Paitsi systeemin ulkopuolella.

Toisinajatteluhan on vaaraksi systeemille. Ne jotka eivät mahdu lokeroihin pystyvät tarkkailemaan tilannetta laatikon ulkopuolelta. He näkevät kokonaisuuden, itsensä ja sen, etteivät he kuulu lokeroihin. Eikä kenenkään muunkaan tulisi kuulua.

Outolinnut näkevät lokeroiden läpi. He tietävät, että tarvitaan rajat ylittävää ajattelua, toimintaa ja suhteita. Sellaista pystytään kyllä rakentamaan, mutta sitä ei ole niin helppo hallita. Se olisi hyväksi ihmisille, muttei kontrolloivalle systeemille.

ninjaloota

Tämä ajatusvirta sai inspiraationsa Divergent – Outolintu -elokuvasta, enkä oikeastaan tiedä kuinka paljon sillä on yhtäläisyyksiä tosimaailman kanssa. Se jääköön lukijan määriteltäväksi.

Leave a Reply