Epicon-seminaari: pelit opetuksessa ja opettajan uudet vaatteet

Jos tapahtuma jo nimellään saa aikaan sellaisen assosiaation, että luvassa on eeppistä hyvyyttä ja ideoita, niin eihän sitä voi jättää väliin. Niinpä löysin itseni eräänä marraskuisena torstai-aamuna seuraamasta eurooppalaisille opettajille suunnattua Epicon-seminaaria, jonka teemana oli peleihin pohjautuva oppiminen.

Edessä oli monen tunnin luentorypistys (katso vaikka videotallenne). Vähän olin elätellyt toivoa, että tämän skenen seminaarissa olisi hyödynnetty pelillisiä tai edes osallistavia opetusmetodeja, mutta kalvosulkeiset jyräsivät taas kerran. Se annettakoon anteeksi, sillä aihepiiri oli kiinnostava ja suurin osa esiintyjistäkin osasi olla.

Ajatuksen aihetta ja muistiinpanoja tarttui mukaan sievoisesti. Kokosin ne tähän mielestäni kahden keskeisimmän näkökulman ympärille: miksi pelejä ylipäätään käytetään opetuksessa ja miten opettajan rooli tulee muuttumaan.

Miksi pelejä käytetään opetuksessa?

Me olemme kaikki olleet joskus lapsia ja uskonpa vielä, että olemme kaikki myös lapsina leikkineet – eikä meitä ole siihen tarvinnut pakottaa. Leikit ja pelit ovat siis olleet luonnollinen osa pienen ihmisen elämää ja tarjonneet ympäristön, jossa voi kokeilla ja opetella uusia asioita. Leikki on siis jo varhain omaksuttu oppimismenetelmä.

Everyone plays and is motivated by games.

– Nicola Whitton

Parhaat pelit ja leikit imaisevat mukaansa, ja niiden pariin tahtoo palata yhä uudestaan. Niille ominaista on myös toiminta, useimmiten yhdessä muiden kanssa, ja toimintaa seuraava välitön palaute.

Toiminta (action), sitoutuminen (engagement) ja leikki (play) ovat Nicola Whittonin (professori, Manchester Metropolitan University) mukaan juuri ne kolme tärkeintä syytä pelien opetuskäyttöön.

3 key reasons to use games in learning

TOIMINTA (action) viittaa aktiiviseen tekemällä oppimiseen, itsensä toteuttamiseen ja yhteistyöhön. Pelin tuoksinnassa ratkaistaan ongelmia ja pyritään kohti jotakin merkityksellistä tavoitetta, mikä edellyttää toimintaa. Pelissä pääsee kokemaan jotakin, joka ei välttämättä tavallisessa maailmassa olisi mahdollista.

SITOUTUMINEN (engagement) eli pelaajan halu ja motivaatio pelaamiseen syntyy pelin kiehtovuuden ja koukuttavuuden kautta. Sitä lisäävät niin mysteerit, tarinankerronta kuin hahmoihin samaistuminenkin. Erilaiset palkinnot, kuten pisteet, kunniamerkit (badget) sekä pelaajien listaus paremmuusjärjestyksessä eri kriteerien mukaan (leader boards) toimivat myös sitouttavina kannustimina. Lisäksi hyvään peliin pääsee helposti sisälle, sillä peli opettaa pelaajaa edetessään, eikä sääntökirjojen lukemiseen tarvitse käyttää aikaa.

LEIKKI (play) luo uuden, joiltain osin tosimaailmaa vastaavan ympäristön ja siihen liittyvät säännöt. Leikkisässä ympäristössä uusien asioiden kokeilu ja epäonnistuminen on turvallista.

Opettajan rooli uudenlaisessa oppimisympäristössä

Maailma muuttuu ja teknologia kehittyy hurjaa vauhtia. Niin muuttuvat myös oppimistarpeet. Se tarkoittaa sitä, että myös opettajien on jatkuvasti päivitettävä osaamistaan opetettavien asioiden tiimoilta. Myös opetustapojen on muututtava. Vai tarvitsemmeko enää opettajia mihinkään, kun netti on pullollaan informaatiota ja opetusmateriaalia?

We don’t need teachers to tell us information.

– Nicola Whitton

Mielestäni opettajan tärkein tehtävä on inspiroida oppilaitaan oppimaan. Kuten joku seminaarin seuraajakin letkautti: ”Motivaatio ja kiinnostus riippuu opettajasta!”

Luovaa ja leikillistä oppimista (playful learning) tutkinut Marjaana Kangas (FT, Helsingin yliopisto) tunnisti myöskin opettajan roolin uudistumisen. Uudenlaisissa osallistavissa ja pelillisissä opetusmenetelmissä opettajan rooli voi olla sekalainen yhdistelmä seuraavia:

  • Pedagoginen asiantuntija
  • Organisoija
  • Kanssaluoja (co-creator)
  • Ohjaaja (guide)
  • Fasilitaattori
  • Promoottori
  • Valmentaja (coach)
  • Improvisoija

Opettajan voi käsittää ikään kuin tutorina, joka tarjoaa oppimisresurssit ja kannustaa yhteistyöhön. Hän kehottaa kokeilemaan ja antaa ajatteluun uusia välineitä ja mahdollisuuksia. Sosiaaliset- ja tunnetaidot nousevat näissä tehtävissä merkitykselliseen osaan.

Leikillinen ja pelillinen opetus ja opettajuus ovat vasta alkutaipaleellaan. Tämä polku kutsuu luokseen uskaliaita suunnannäyttäjiä!

Before we can have playful students, we need to have playful teachers or playful teacher educators.

– Marjaana Kangas

Previous Post

Leave a Reply