Positiivisuus ja kiitollisuus ovat aiheita, jotka jatkuvasti tupsahtelevat vastaan self help –skenessä. Niitä harrastamalla kuka tahansa voi fiksata mielialaansa parempaan suuntaan ihan itse ja ilmaiseksi. Ajatus on kieltämättä houkutteleva.
Kokemukseni mukaan positiivisuus on kuitenkin sellainen asia, johon kaikki eivät suhtaudu pelkästään positiivisesti. Sen harjoittaminen voidaan kokea vaikeana, ärsyttävänä tai jopa ahdistavana. Siis siitäkin huolimatta, että positiivisuuden taustalta löytyy loppujen lopuksi pelkästään hyvä tarkoitus!
Useiden vuosien omien positiivisuuskokeilujen ja –harjoitusten mittaan olen käännellyt ja väännellyt aihetta, ja ajattelin nyt näin somessa pyörivän positiivisuushaasteen innostamana jakaa sen tiimoilta jokusen havainnon.
Positiivisten asioiden huomaamisen treenauksen suurimpia haasteita lienee se, että harva todella edes ymmärtää pystyvänsä tekemään niin. Matkalla positiivisempaan mielenmaisemaan voi olla pari muutakin mutkaa. Ehkä olet törmännyt niihin jo itsekin omalla tai muiden kohdalla?
1. Positiivisuus on vaikeaa. Ei mun elämässä ole mitään, mistä voisin olla iloinen.
Oletko aivan täydellisen varma siitä? Etkö onnistu löytämään edes yhtä ainutta pienenpientä asiaa, joka olisi hyvin juuri tällä hetkellä?
Mites vaikka se, että hengität, näet ja kuulet? Entä se, että sinulla on jokin laite, jota osaat käyttää niin että pääset nettiin ja osaat lukea? Ovatko nämä asiat niin itsestäänselvyyksiä, että niistä ei voi olla edes iloinen?
Sillä ei niinkään ole väliä, miten suuri se positiivinen tunne on, jonka saat aikaan kiinnittämällä huomiota hyviin, ilahduttaviin tai kiitollisuutta tuottaviin asioihin. Kaikkein tärkeintä on se, että teet niin. Jos siis ylipäätään haluat kehittää taitoasi tuntea positiivisia tunteita. Se treenautuu ihan samalla tavalla kuin muutkin asiat, esimerkiksi autolla ajo, kitaran soitto, matikan laskeminen, ruuanlaitto tai leuanveto. Päätät että haluat oppia jotain uutta ja kivaa ja sitten harjoittelet, vähän kerrallaan ja toistuvasti.
Kaiken ei tarvitse muuttua kerralla hyväksi, eikä elämän muutenkaan tarvitse olla joka hetki silkkaa iloa ja autuutta. Jos saat päivääsi lisätyksi edes kolme ylimääräistä tietoista positiivista ajatusta, viikkoosi mahtuu jo kaksikymmentäyksi iloista hetkeä enemmän kuin edellisellä viikolla! Siinä on jo monta.
2. Ahdistaa niin paljon, etten pysty olemaan positiivinen.
Joskus varmasti on sellaisiakin fiiliksiä ja niin saa ollakin. Sellaisena hetkenä pelkkä positiivisuuden ajattelukin saattaa ahdistaa aivan valtavasti. Pohjimmiltaan se ahdistus voi kummuta kuitenkin siitä ajatuksesta, että minun pitäisi olla jonkinlainen muunlainen kuin nyt olen enkä saa olla ahdistunut!
Kummallista kyllä, kaikkein nopein tie eroon ahdistuksesta tai mistä tahansa negatiivisesta tunteesta on kohdata tunne silmästä silmään. Ilman mitään venkoilua tai vastustusta. Anna itsellesi lupa olla masentunut, vihainen tai käpyyntynyt. Ihan täysiä! (Sitä ei kuitenkaan tarvitse purkaa toiseen henkilöön ihan täysiä. Kokeile joskus mitä tapahtuu kun vaan olet tunteen kanssa. Jos se käy sietämättömäksi, hakkaa vaikka säkkiä tai tyynyä.)
Ikävien tunteiden lakaiseminen teennäisen pirteän positiivisen maton alle ei ratkaise ongelmaa lopullisesti, jos kyseessä on syvempi sisäinen ristiriita. Joskus tilanne voi vaatia negatiivisten fiilisten piilottamista, ja joissain tapauksissa se toimiikin. Tunteiden tukahduttamista parempi strategia on kuitenkin uuden suhtautumistavan löytäminen ongelmalliseen asiaan.
3. Muita ihmisiä ärsyttää positiivisuus. En halua että positiivisuuteni saa aikaan känkkäränkköjä!
Eli päädyt himmailemaan oman iloisuutesi kanssa ja jätät sen mieluummin näyttämättä? Eikö se sitten ärsytä sinua? Joissain tilanteissa rajattomien riemunpirskahdusten hillintä lienee paikallaan (esim. jos kaveri on ahdistunut), mutta haluatko aivan jatkuvasti vaimentaa omia hyviä fiiliksiäsi? Mitä niille fiiliksille mahtaa käydä ajan myötä?
Onko parempi, että kenestäkään ei tunnu liikaa miltään?
Ihmisellä on luontainen taipumus hakeutua samaan tunnetilaan ympärillään olevien ihmisten kanssa. Silloin jos sattuu olemaan itse alamaissa, voi tulla sellainen olo, että minunkin pitäisi nyt olla yhtä hilpeänpirteä kuin nuo muutkin tuossa. Luulen että ärsytys on oire siitä, että alavireinen tyyppi haluaisi kokea omat tunteensa ja toisaalta kuitenkin kokea kuuluvansa porukkaan.
Toinen selitys positiivisuudesta ärsyyntymiseen kallistuu naapurikateuden puolelle: ihminen kokee että muiden onni on itseltä pois tai että se korostaa entisestään sitä, että mulla ei asiat olekaan niin hyvin. Pitääköhän näistä kumpikaan paikkansa?
Suurin osa ihmisistä kuitenkin tykkää positiivisista jutuista. Jos jotakuta riepoo aivan silmittömästi positiiviset statuspäivitykset, on hänen itsensä vastuulla lukeeko hän niitä vai ei. Jos menetät elämästäsi jonkun tuttavan positiivisuutesi vuoksi, mahtoiko hän olla muutenkaan ihminen jonka kanssa olisit halunnut olla tekemisissä? Ainakin itse mieluiten hengaan tyyppien kanssa, joiden seurassa saan olla sellainen kuin olenkin.
4. Överipositiivisuudessa on jotain feikkiä
Niinhän siinä saattaa ollakin. Varsinkin herkemmät tarkkailijat saattavat haistaa yltiöpositiivisuuden verhon takaa nousevan palaneen käryn. Tuskin kukaan jatkuvasti surffailee pelkästään onnellisuuden aallokossa? Ihmisyyteen kuuluu kyky tuntea ihan kaikenlaisia tunteita – tai ainakin toistaiseksi elän tässä uskossa.
Jos jatkuvasti perustelee asiat itselleen parhain päin, siinä voi tulla hukanneeksi osan negatiivisista tunteistaan, joilla kuitenkin olisi ollut jotain tärkeää kerrottavanaan. Ne tunteet kun kumpuavat tiedostamattomalta puolen syvistä vesistä, ja tietoisen mielen muovaamat perustelut ovat vain pärskeitä pinnalla.
Sosiaalisessa mediassa ihmisillä on tapana esitellä itsestään vain se parempi puoli, mikä on aivan ymmärrettävä valinta. Se seikka on hyvä pitää mielessä, ja siitä on turha ottaa itselleen mitään positiivisuuspaineita.
Jos tämän koko positiivisuusvuodatuksen pointin kiteyttäisi, se olisi tässä:
Anna itsesi tuntea kaikki tunteesi aivan vapaasti. Sehän on positiivinen asia jo itsessään. Halutessasi voit lisätä positiivisten tunteiden määrää elämässäsi ja se onnistuu harjoittelun kautta.
Mutta miten positiivisuutta sitten harjoitellaan? Esimerkiksi heittäytymällä mukaan positiivisuushaasteeseen, jonka ansiosta ajaudut ajattelemaan positiivisuuksia pitkin päivää:
Listaa kolme positiivista asiaa viiden päivän ajan ja jaa ne Facebook-statuksessasi tai edes ystäväsi kanssa.
Suosittelen vahvasti vilkaisemaan erittäin hyviä näkökulmia aiheeseen tarjoilevat kirjoitukset Vastarannancoachin ja Frank Martelan kynästä.
Oikein iloista päivänjatkoa!