Mitä on merkityksellinen elämä?

“Mitä tekisin elämälläni?”

Kas, siinäpä pulma. Mitä haluaisit tehdä?

“Jotain merkityksellistä.”

Hienoa. Mikä sitten olisi merkityksellistä?

“No siis, kyllähän sä tiedät, asiat jotka ovat merkityksellisiä.”

Mistä se merkityksellisyys asioihin tulee?

“Varmaan siitä, että joku ihminen on antanut jollekin asialle jonkun merkityksen.”

Aivan. Merkitys on selitys, jonka ihmismieli olemassaololle tai tekemisilleen haluaa antaa. Se on mielen ajatusrakennelma, joka perustelee asian tarkoituksen. Sillä havaintoihin ja oletuksiin perustuvalla ajatusrakennelmalla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Jos jokin asia on merkityksellinen, se ei vielä kerro asiasta mitään muuta kuin sen, että sillä on jokin merkitys. Merkitys itsessään ei ole mikään arvo. Jos todella haluat päästä merkityksellisyyden juurille, on sinun selvitettävä, mitä se merkityksellisyys tarkoittaa. Merkityksellisyys elämään ja tekemiseen löytyy usein sitä kautta, mitä sinä ihmisyydessäsi satut arvostamaan.

merkityssydamet

Miksi elämällä pitää sitten olla jokin merkitys tai olemassaololle selitys? Mitä ihminen saa siitä, kun pystyy ne selittämään? Jonkinlaisen oikeutuksen olemassaololleen? Mielenrauhan? Ehkä jonkin ohjenuoran, jonka mukaan elää?

Elämän perspektiivistä merkityksellinen tekeminen on sitä joka, ylläpitää elämää, omaa tai muiden. Ihmiselämän kantilta ajateltuna se tarkoittaa pitkälti tarpeiden tyydyttämistä.

Perustarpeiden tyydyttämisen lisäksi ihminen tuppaa puuhastelemaan jonkin muunkin parissa, oli se sitten töitä, harrastelua tai vapaaehtoistoimintaa. Merkityksellisen tekemisen kautta ihminen saa ehkä kokemuksen siitä, että hän on itse merkityksellinen ja tärkeä tämän elämän kannalta. Ja saahan siitä toisten ihmisten huomioimisesta, auttamisesta ja ilahduttamisesta itselleenkin hyvän mielen, ainakin joskus.

merkityksellisyyden jäljillä

Mutta mitäs sitten, jos ihminen ja hänen elämänsä olisivatkin jo itsessään niin merkityksellisiä asioita, ettei niille tarvitse enää hakea muita merkityksiä? Merkityksellisyyshän tulee sitä kautta, että joku taho sen määrittelee. Eikö siis ihminen voisi todeta, että hänen elämänsä jo tällaisenaan on niin merkityksellistä kuin olla ja voi. Ihan joka ikinen hetki.

Entä jos jokainen ihminen olisi jo tärkeä? Riippumatta siitä, mitä tekee? Tai siitä, tekeekö mitään?

Eikö tällainen ajatus tee ihmisestä passiivisen? En jaksa uskoa niin. Ehkä niin ajattelevat kuitenkin stressaisivat vähemmän siitä, ovatko he tekemässä juuri oikeita asioita. Heillä on yhtä lailla elämää elettävänään ja aikaa kulutettavanaan, joten hekin todennäköisesti ajautuisivat tekemään jotain, joka täyttää heidän tarpeensa ja josta he pitävät. Sehän voi aivan hyvin olla jotain sellaista, joka edesauttaa heitä ja muita jatkamaan elämäänsä tällä planeetalla.

Entä jos eläisitkin elämääsi kykyjesi mukaan parhaalla mahdollisella tavalla jo tällä hetkellä?
Miltä se tuntuisi?

Elämän tarkoitus ratkesi liitoksistaan

Synkkänä syyskuisena maanantai-iltana sisäinen filosofini ilakoi pohtimalla ei sen enempää eikä vähempää kuin elämän tarkoitusta. Tällaiseen päätelmään se päätyi:

Elämän tarkoitus on elämä itse.

Suorastaan naurettavan itsestäänselvää. Elämä kyllä on selvillä itsestään, mutta me ihmiset käytämme ties kuinka monta hetkeä elämästämme pohtimalla sen tarkoitusta – huomaamatta, että toteutamme koko ajan sen tarkoitusta ja omaa osaamme tässä elämän näytelmässä.

Miksi elämällä tarvitsisi olla jokin itseään suurempi tarkoitus?

Elämä on jo kaikkinaisessa kirjossaan niin eeppisen hieno ja mahtava asia, että sitä tuskin on edes tarkoitettu ihmismielen ymmärrettäväksi. Se on tarkoitettu koettavaksi ja elettäväksi!

Mitä se elämä sitten on?

Kaiken olevaisen virtausta, jatkuvaa muutosta. Siinä jatkuvassa virrassa energia säilyy ja muuttaa muotoaan. Ihminen on yksi pieni pisara tässä alati aaltoilevassa elämän valtameressä.

kaunis_kaikkeus

Mikä on ihmisen elämän tarkoitus?

Elää se oma elämä ihmisenä, omana ainutlaatuisena upeana osana tätä suunnatonta maailmankaikkeuden sykkivää kudelmaa. Juuri sellaisena kuin sen valitsee ja juuri sellaisena kuin se vastaan tuleekin. Voihan sille toki joitain merkityksiä ja suurempia tarkoituksia antaa, jos niin haluaa. Mutta ihan yhtä hyvin voi jättää antamattakin ja olla ihan chillisti vaan.

Aiemmin ajattelin, että tarkoitus ihmisen elämälle tulee sen oman kutsumuksen löytämisestä ja toteuttamisesta. Uskon yhä, että jokainen pystyy sen oman jutun – tai ehkäpä useammankin – löytämään ja että sen toteuttaminen on nautinnollista.

Mutta ei sillä oman jutun tekemisellä tai tekemättä jättämisellä loppujen lopuksi ole mitään väliä. Elämä on ja menee ja toteutuu jo itsessään jokaisessa hetkessä, kohtaamisessa, tunteessa ja hengenvedossa.

Miten tästä kaikesta sitten parhaiten selviää?

Ottamalla ihan rennosti vaan. Jos jotain hyvää elämänstrategiaa näiden kaikenlaisten elämän sattumusten varalle kaipaa, niin olen huomannut monen viisaan ihmisen liputtavan kiitollisuuden puolesta. Se on semmoinen taianomaisen hyvin pelaava positiivisia tunteita generoiva filtteri, jota voin taas kerran itsekin suositella.

Mitä tunnetilaa olet tottunut toistamaan?

Kun omaa elämäänsä toisinaan pysähtyy tarkastelemaan, saattaa huomata että sitä värittävät lähestulkoon päivästä toiseen tietyt tunnetilat.

Tarkistapa huviksesi, mitä tunnet nyt? Mikä tunne on ollut vahvimmin läsnä tänään? Entä millä tunnesanoilla kuvaisit viime viikkoa? Koko kuukautta? Mitä toistuvia tunnepuolen kuvioita havaitset?

Voi olla, että olet kehittynyt niin taitavaksi toistamaan tutuimpia tunteitasi, ettet enää edes huomaa niitä. Niistä on tullut pinttyneitä perustiloja, joita ylläpitääksesi toimit ja ajattelet tietyllä tavalla, täysin automaattisesti.

Tiedostamattaan ihminen toimii siten, että saa sen mihin on tottunut.

Jos uskallat, voit jopa kysyä joltain läheiseltä ihmiseltä mitä havaintoja hän on tunnekokemuksistasi tehnyt. Se voi olla hyvinkin avartavaa. Muista kuitenkin, että hän kertoo vain oman tulkintansa. Sinulla on omasi. Kunnioittakaa toistenne tulkintoja.

Jos sinusta “ei tunnu miltään”, kysy itseltäsi mitä silloin tunnet. Onko se tyhjyyttä vai neutraali olotila vai jotain muuta? Kun annat olotilalle nimen, pystyt käsittelemään sitä samaan tapaan muiden tunteiden kanssa.

tunnekiemura

Ikään kuin tässä toistuisi jokin kuvio…

Ehkä olet totuttanut itseäsi joihinkin tunteisiin jo monen vuoden ajan. Ehkä olet oppinut jostain, että niin sinun vaan kuuluu tuntea. Tunteesta on jopa voinut tulla osa identiteettiäsi, jota ei ole tullut mieleenkään asettaa kyseenalaiseksi.

Miten jatkaisit lausetta: “Olen yleensä…”

Minä olen yleensä rauhallinen. Nuorempana olisin voinut vastata, että olen yleensä ahdistunut. Välillä olen iloinen, joskus surullinen.

Näinhän me olemme tottuneet puhumaan ja ajattelemaan. Jos aivan tarkkoja ollaan, kukaan meistä ei kuitenkaan todelliselta olemukseltaan taida olla mikään tunnetila. Meillä on vain tunnekokemuksia, jotka syntyvät reaktiona eri tilanteisiin ja niistä syntyviin ajatuksiin.

Sen kun tiedostaa, voi tuota tunnetiloja generoivaa automaattia ruveta ohjelmoimaan uudestaan. Jo tunnekokemuksista uudella tavalla puhuminen kiidättää sinut tunnekokemuksen myrskyisestä silmästä tarkastelemaan sitä ulkoa päin: “Minusta tuntuu…” tai  “Minulla on nyt … olo.”

tunnekiemuran käännös

Mitäs ihmettä tälle kuviolle nyt tapahtui?

Omien havaintojeni mukaan nykypäivän ihmisiä vaivaavat erityisesti seuraavanlaiset tunnepatternit eli usein toistuvat tunteet:

  • Stressaaminen
  • Itsensä tai muiden syyllistäminen
  • Kärsimättömyys
  • Riittämättömyyden tunne

Mitä tunnetilaa sinä olet tottunut toistamaan?

Jos tunnistit oman toistuvan tunnekaavasi, se on mainiota. Silloin tiedät varmasti myös vastauksen seuraavaan kysymykseen:

Miten teet sen?

Kun tulet tietoiseksi vastauksesta, sinun on jatkossa helpompi valita haluatko edelleen toistaa vanhaa tuttua kaavaa.

Tässä vielä jokunen tarkentava kysymys:

Millaisten ihmisten seurassa tunnetilasi vahvistuu? Entä lieventyy?
Millaisissa tilanteissa pääset toistamaan tuttua ja turvallista tunnetilaasi? Missä se ei onnistu?
Minkälaiset valinnat pitävät yllä sitä tunnetilaa, johon olet tottunut? Mitkä katkaisevat?

Aivan vastaavalla tavalla voit analysoida myös positiivisia tuntemuksia. Kun tiedostat minkälainen toiminta ja ajattelu vahvistaa niitä, on sinun helpompaa lisätä hyviä tuntemuksia elämääsi.

Hyvän päivän varalle

Kuinka monen olet kuullut tekevän jotain hyvän päivän varalle? Tai valmistautuvan parhaaseen mahdolliseen skenaarioon?

Kun mietin ihmistä, joka näin voisi toimia, minulle tulee mieleen lähinnä Esa Saarinen ja innostavimmat valmentajat joita olen kohdannut.

Miksi ihmeessä hyvään päivään varautumisen ilmiö ei ole levinnyt laajemmalle? Eihän se ole vain minkään ihmiskourallisen etuoikeus vaan asenne, jota kuka tahansa voi lainata ja käytellä kun siltä tuntuu.

Saatamme olla hieman kangistuneita oman ajattelun kaavoihimme.

Se toki on aivan luonnollista ja ymmärrettävää, sillä sehän palvelee ympäröivään yhteisöön sopeutumista varsin hyvin. Mutta palveleeko se omaa ja ympärillä olevien ihmisten hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla?

Millainen olo sinulle tulee, kun mietit esimerkiksi pahan päivän varalle säästämistä? Ehkä turvallinen ja levollinen? Sitten kun se paha päivä osuu kohdalle, se ei tunnukaan enää niin pahalta. Onko silloin voittajafiilis – vai mietitkö mahdollisesti, miten selviät seuraavasta pahasta päivästä?

Mitä tapahtuisi, jos rupeaisit sen sijaan miettimään mitä hyvänä päivänä tapahtuisi? Miten se ohjaisi toimintaasi? Mikä käytöksessäsi muuttuisi?

Miten valmistautuisit esimerkiksi esitelmän pitämiseen, matkalle lähtöön tai treffeihin, jos tietäisit että odotettavissa on pelkästään hyviä päiviä? Kuvittele, että kaikki sujuu kevyesti kuin tanssi tähtien kanssa, ehkä jopa parhaalla mahdollisella tavalla.

Miten hyvän päivän ajattelu vaikuttaa oloosi? Pysähdy hetkeksi ja kokeile. Hengitä syvään ja totea, että tämä voikin olla aivan hyvä päivä. Millainen sinun hyvä päiväsi olisi?

hyvanpaivanpilvi

(Kuvassa esiintyvän hyvän päivän ikuisti obscurage)

Kun tiedostat tähän päivään ja hetkeen liittyvät ajatuksesi, sinulla on mahdollisuus viedä niitä juuri siihen suuntaan kuin haluat. Ajatukset antavat lähtölaukauksen sille, mitä elämässämme todella tapahtuu. Ajatukset viitoittavat mahdollisia vaihtoehtoja ja antavat siten virikkeitä toiminnallemme.

Ajatusten vaikutusta omaan olotilaan ei pidä myöskään väheksymän. Kulloinenkin olotila on kuin katalysaattori toiminnalle, kipinä liekille. Jos voimia ei ole, valitaan se helpoin mahdollinen vaihtoehto. Se on hyvä tiedostaa, ja lisäksi on hyvä tiedostaa minkälainen ajattelu tuo itselle eniten energiaa.

Omaa ajatuskokoelmaansa on syytä siis aika ajoin tarkastella ja muovailla siihen suuntaan, joka parhaiten tukee omia tavoitteita ja hyvää oloa.

En väitä etteikö vaaratilanteisiin ja riskeihin varautuminen olisi myös järkevää. Kannustan kuitenkin ottamaan siihen rinnalle myös hyvän päivän vaihtoehdon. Marja-Leena Savimäki, joka on yksi innostavista opettajistani, kiteytti idean näihin sanoihin:

Kannattaa ajatella se myönteinen ajatus.

Lokerosysteemi

Kaikki eivät ole tyytyväisiä lokeroissaan. Onko lokerointi muutenkaan oikea tapa hallita systeemiä? Vaikka lokeroiden ihmiset palvelisivat toisiaan ja systeemiä, voivatko he olla asemassaan oikeasti onnellisia? Palvellessaan lokeroaan ennemmin kuin vaaliessaan verisiteitään ja unohdettuaan itsensä.

Kuuluuko kukaan ihminen vain ja ainoastaan yhteen lokeroon? Lokero voi olla hyvä tapa auttaa ihmisiä tunnistamaan vahvimpia piirteitään – mutta se vaatii tukahduttamaan muun. Lokeron on tarkoitus kasvattaa muottiin sopivia ihmisiä, jotka täyttävät paikkansa koneistossa. Tilaa toisinajattelulle tai kyseenalaistamiselle ei ole. Paitsi systeemin ulkopuolella.

Toisinajatteluhan on vaaraksi systeemille. Ne jotka eivät mahdu lokeroihin pystyvät tarkkailemaan tilannetta laatikon ulkopuolelta. He näkevät kokonaisuuden, itsensä ja sen, etteivät he kuulu lokeroihin. Eikä kenenkään muunkaan tulisi kuulua.

Outolinnut näkevät lokeroiden läpi. He tietävät, että tarvitaan rajat ylittävää ajattelua, toimintaa ja suhteita. Sellaista pystytään kyllä rakentamaan, mutta sitä ei ole niin helppo hallita. Se olisi hyväksi ihmisille, muttei kontrolloivalle systeemille.

ninjaloota

Tämä ajatusvirta sai inspiraationsa Divergent – Outolintu -elokuvasta, enkä oikeastaan tiedä kuinka paljon sillä on yhtäläisyyksiä tosimaailman kanssa. Se jääköön lukijan määriteltäväksi.

Varjot positiivisuuden yllä

Positiivisuus ja kiitollisuus ovat aiheita, jotka jatkuvasti tupsahtelevat vastaan self help –skenessä. Niitä harrastamalla kuka tahansa voi fiksata mielialaansa parempaan suuntaan ihan itse ja ilmaiseksi. Ajatus on kieltämättä houkutteleva.

Kokemukseni mukaan positiivisuus on kuitenkin sellainen asia, johon kaikki eivät suhtaudu pelkästään positiivisesti. Sen harjoittaminen voidaan kokea vaikeana, ärsyttävänä tai jopa ahdistavana. Siis siitäkin huolimatta, että positiivisuuden taustalta löytyy loppujen lopuksi pelkästään hyvä tarkoitus!

Useiden vuosien omien positiivisuuskokeilujen ja –harjoitusten mittaan olen käännellyt ja väännellyt aihetta, ja ajattelin nyt näin somessa pyörivän positiivisuushaasteen innostamana jakaa sen tiimoilta jokusen havainnon.

Positiivisten asioiden huomaamisen treenauksen suurimpia haasteita lienee se, että harva todella edes ymmärtää pystyvänsä tekemään niin. Matkalla positiivisempaan mielenmaisemaan voi olla pari muutakin mutkaa. Ehkä olet törmännyt niihin jo itsekin omalla tai muiden kohdalla?

pesusieni yrittää olla positiivinen

1. Positiivisuus on vaikeaa. Ei mun elämässä ole mitään, mistä voisin olla iloinen.

Oletko aivan täydellisen varma siitä? Etkö onnistu löytämään edes yhtä ainutta pienenpientä asiaa, joka olisi hyvin juuri tällä hetkellä?

Mites vaikka se, että hengität, näet ja kuulet? Entä se, että sinulla on jokin laite, jota osaat käyttää niin että pääset nettiin ja osaat lukea? Ovatko nämä asiat niin itsestäänselvyyksiä, että niistä ei voi olla edes iloinen?

Sillä ei niinkään ole väliä, miten suuri se positiivinen tunne on, jonka saat aikaan kiinnittämällä huomiota hyviin, ilahduttaviin tai kiitollisuutta tuottaviin asioihin. Kaikkein tärkeintä on se, että teet niin. Jos siis ylipäätään haluat kehittää taitoasi tuntea positiivisia tunteita. Se treenautuu ihan samalla tavalla kuin muutkin asiat, esimerkiksi autolla ajo, kitaran soitto, matikan laskeminen, ruuanlaitto tai leuanveto. Päätät että haluat oppia jotain uutta ja kivaa ja sitten harjoittelet, vähän kerrallaan ja toistuvasti.

Kaiken ei tarvitse muuttua kerralla hyväksi, eikä elämän muutenkaan tarvitse olla joka hetki silkkaa iloa ja autuutta. Jos saat päivääsi lisätyksi edes kolme ylimääräistä tietoista positiivista ajatusta, viikkoosi mahtuu jo kaksikymmentäyksi iloista hetkeä enemmän kuin edellisellä viikolla! Siinä on jo monta.

2. Ahdistaa niin paljon, etten pysty olemaan positiivinen.

Joskus varmasti on sellaisiakin fiiliksiä ja niin saa ollakin. Sellaisena hetkenä pelkkä positiivisuuden ajattelukin saattaa ahdistaa aivan valtavasti. Pohjimmiltaan se ahdistus voi kummuta kuitenkin siitä ajatuksesta, että minun pitäisi olla jonkinlainen muunlainen kuin nyt olen enkä saa olla ahdistunut!

Kummallista kyllä, kaikkein nopein tie eroon ahdistuksesta tai mistä tahansa negatiivisesta tunteesta on kohdata tunne silmästä silmään. Ilman mitään venkoilua tai vastustusta. Anna itsellesi lupa olla masentunut, vihainen tai käpyyntynyt. Ihan täysiä! (Sitä ei kuitenkaan tarvitse purkaa toiseen henkilöön ihan täysiä. Kokeile joskus mitä tapahtuu kun vaan olet tunteen kanssa. Jos se käy sietämättömäksi, hakkaa vaikka säkkiä tai tyynyä.)

Ikävien tunteiden lakaiseminen teennäisen pirteän positiivisen maton alle ei ratkaise ongelmaa lopullisesti, jos kyseessä on syvempi sisäinen ristiriita. Joskus tilanne voi vaatia negatiivisten fiilisten piilottamista, ja joissain tapauksissa se toimiikin. Tunteiden tukahduttamista parempi strategia on kuitenkin uuden suhtautumistavan löytäminen ongelmalliseen asiaan.

positiivisuus on tuolla jossain

3. Muita ihmisiä ärsyttää positiivisuus. En halua että positiivisuuteni saa aikaan känkkäränkköjä!

Eli päädyt himmailemaan oman iloisuutesi kanssa ja jätät sen mieluummin näyttämättä? Eikö se sitten ärsytä sinua? Joissain tilanteissa rajattomien riemunpirskahdusten hillintä lienee paikallaan (esim. jos kaveri on ahdistunut), mutta haluatko aivan jatkuvasti vaimentaa omia hyviä fiiliksiäsi? Mitä niille fiiliksille mahtaa käydä ajan myötä?

Onko parempi, että kenestäkään ei tunnu liikaa miltään?

Ihmisellä on luontainen taipumus hakeutua samaan tunnetilaan ympärillään olevien ihmisten kanssa. Silloin jos sattuu olemaan itse alamaissa, voi tulla sellainen olo, että minunkin pitäisi nyt olla yhtä hilpeänpirteä kuin nuo muutkin tuossa. Luulen että ärsytys on oire siitä, että alavireinen tyyppi haluaisi kokea omat tunteensa ja toisaalta kuitenkin kokea kuuluvansa porukkaan.

Toinen selitys positiivisuudesta ärsyyntymiseen kallistuu naapurikateuden puolelle: ihminen kokee että muiden onni on itseltä pois tai että se korostaa entisestään sitä, että mulla ei asiat olekaan niin hyvin. Pitääköhän näistä kumpikaan paikkansa?

Suurin osa ihmisistä kuitenkin tykkää positiivisista jutuista. Jos jotakuta riepoo aivan silmittömästi positiiviset statuspäivitykset, on hänen itsensä vastuulla lukeeko hän niitä vai ei. Jos menetät elämästäsi jonkun tuttavan positiivisuutesi vuoksi, mahtoiko hän olla muutenkaan ihminen jonka kanssa olisit halunnut olla tekemisissä? Ainakin itse mieluiten hengaan tyyppien kanssa, joiden seurassa saan olla sellainen kuin olenkin.

4. Överipositiivisuudessa on jotain feikkiä

Niinhän siinä saattaa ollakin. Varsinkin herkemmät tarkkailijat saattavat haistaa yltiöpositiivisuuden verhon takaa nousevan palaneen käryn. Tuskin kukaan jatkuvasti surffailee pelkästään onnellisuuden aallokossa? Ihmisyyteen kuuluu kyky tuntea ihan kaikenlaisia tunteita – tai ainakin toistaiseksi elän tässä uskossa.

Jos jatkuvasti perustelee asiat itselleen parhain päin, siinä voi tulla hukanneeksi osan negatiivisista tunteistaan, joilla kuitenkin olisi ollut jotain tärkeää kerrottavanaan. Ne tunteet kun kumpuavat tiedostamattomalta puolen syvistä vesistä, ja tietoisen mielen muovaamat perustelut ovat vain pärskeitä pinnalla.

Sosiaalisessa mediassa ihmisillä on tapana esitellä itsestään vain se parempi puoli, mikä on aivan ymmärrettävä valinta. Se seikka on hyvä pitää mielessä, ja siitä on turha ottaa itselleen mitään positiivisuuspaineita.

positiivisuuskrebat

Jos tämän koko positiivisuusvuodatuksen pointin kiteyttäisi, se olisi tässä:

Anna itsesi tuntea kaikki tunteesi aivan vapaasti. Sehän on positiivinen asia jo itsessään. Halutessasi voit lisätä positiivisten tunteiden määrää elämässäsi ja se onnistuu harjoittelun kautta.

Mutta miten positiivisuutta sitten harjoitellaan? Esimerkiksi heittäytymällä mukaan positiivisuushaasteeseen, jonka ansiosta ajaudut ajattelemaan positiivisuuksia pitkin päivää:

Listaa kolme positiivista asiaa viiden päivän ajan ja jaa ne Facebook-statuksessasi tai edes ystäväsi kanssa.

Suosittelen vahvasti vilkaisemaan erittäin hyviä näkökulmia aiheeseen tarjoilevat kirjoitukset Vastarannancoachin ja Frank Martelan kynästä.

Oikein iloista päivänjatkoa!

Vade Retro

Save me from the evil of the world
And turn demons away

Look up to the sky, see jinxes fly above
Fall down and damned be you!
All your life
You have been misfortuned
Bastard child crawling a rocky road

Hear their laughter and scornful words
Connivers conspire all against you
All your life
You have been mistreated
Even betrayed by your brethren

Waste the dreams, give in to nightmare
Act slave in your mind’s game
Dwell in horror everywhere
Still you’re scared as hell of your grave

Draw on the walls protective charms
Weave a cobweb to catch harms
Lock the doors, board up the windows
Dim the light to hide the colors
Although you are
Armored from head to toe
The evil snake feasts on your fears inside

Waste the dreams, give in to nightmare
Act slave in your mind’s game
Dwell in horror everywhere
Still you’re scared as hell of your grave

The more you fight your demons
The more they shall gain strength

Waste the dreams, give in to nightmare
Act slave in your mind’s game
Dwell in horror everywhere
Still you’re scared as hell of your grave

Save yourself, let come what may
Pray for the better day
Show mercy on your way
It shall chase demons away

devil by crowley

Lyriikat kirjoitin 2,5 vuotta sitten, mutta vasta tänään niiden todellinen viesti meni perille:

The more you fight your demons
The more they shall gain strength

The trick is to give up the fight.

Sanaton opettaja

Surffasin koko päivän
Tiedon valtameressä
Sähköaallolta toiselle
Impulsiivisesti bittivirrassa

Pysähdyin joka satamassa
Informaation ahmin
Myöskin informaalisen
Kurkustani kulautin

Kyltymätön tiedonjanoni
Suolaisen aavan eessä
Sammui
Kun verkkokalvojani viilsi
Aivosumu suojaksi nousi

Kuljin rantaan ja kalliolle
Tyhjäpäisenä vallan
Siellä kohtasin koivunlehden
Vihreän kuin kevät itse

Kimpussansa kiikkuessaan
Häkeltyneessä hengähdyksessä
Se opetti minulle itse viisaudesta
Ja kauneudesta
Enemmän kuin koskaan oppisin
Sanoja lukemalla

Ja vaikka kuinka kovaa huutaisin
Tästä tiedon valtamerelle
Tavujen ristiaallokkoon
Kokemani kauneus hukkuisi

koivunlehti

NLP-suvivirsi

NLP Practitioner -kurssi veteli viimeisiään. Oli kevätjuhlapäivä. Sen kunniaksi rustasin NLP-runon, kun inspis iski aivan lounastauon loppumetreillä. Rivit vaan tulivat jostakin, ja olo oli vähän epäuskoinen: voiko tämä olla näin helppoa?

Luulen kuitenkin, että luova prosessi oli alkanut jo paljon aiemmin. Avaan tässä sitä, mitä siitä luulen tiedostavani, koska tämä on hyvä esimerkki siitä, miten luovuus ja alitajunta puuhastelevat keskenään kun tavoite on selvillä.

Olin jo aiemmin viikolla pohtinut, että olis makeeta laulaa kivoille kurssikavereille jotain vikalla kerralla. Vaikkapa vastikään katsomassani Tarzan-musikaalissa ollut You’ll Be In My Heart, se kun on semmoinen hyvä jäähyväisbiisi. Suomennoksen olisi tosin voinut tehdä vähän paremmin, näin tuumailin teatteriseurana olleen siskoni kanssa.

Leikin siis ajatuksella, että olisin laulanut kappaleen enkuksi ja säestänyt itseäni kitaralla tai pianolla. Lauantaina selvisi, ettei luokassa ollut pianoa, ja kitarasäestystä en olisi ehtinyt ottaa haltuun. Se siitä sitten.

Viimeisen kurssipäivän aamuna opettajamme heitti huomaamattoman suggestion, joka osui ja upposi: “Voitte sitten runoilla näihin palautelomakkeisiin.” Sisäinen runoilijani siitä havahtui hereille. Pari päivää aiemmin eräskin runoilijaystäväni oli innostanut minua kirjoittamaan runon, jonka vain annoin virrata kritiikittömästi. En sitä siinä hetkessä muistanut, mutta sekin varmasti osaltaan vaikutti.

Lounastauon päiväunihetkellä rupesi alitajunta plopsauttelemaan ulos palasia. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun huomasin miten hyvin “luota viiveeseen” soi yhteen “you’ll be in my heart:”in sävelten kanssa. Kyseisessä lauseessahan kiteytyivät koko vuoden opetukset niin mainiosti, että oli pakko ruveta runoilemaan muitakin säkeistöjä. (Päivän opetuksiin liittyen on näin sivuhuomiona todettava, että motivoidun näköjään vasta kun on aivan pakko. Kiintoisaa.)

Taustalla ehkä vaikutti myös molempina päivinä ja jo maanantain yrittäjyyskurssilla työstetty aihe eli se, että voisin tehdä entistäkin enemmän niitä asioita, joista tykkään. Kaikkein mieluiten vain laulaisin, soittaisin ja tekisin biisejä. Tosin on nää elovalmennus- ja NLP-jutskatkin ihan superkivoja.

Jorinat sikseen ja sanoitukset kehiin! Sävelenä voi käyttää tuota Phil Collinsin You’ll Be In My Heart:ia – tai sitten vaikka keksiä oman!

NLP-suvivirsi

Mä mietin mikä tunteen nimi on
Kivinen, musta, muoto soikion
Jos se olis helppoa, sitten tietäisin
Minne viel laitan ankkurin?

Hei samauttaisitko mun vakkeihin
Niin ysikymppiseen pääsisin
Menneisyys muuttuu höttökielelkin
Ja kaikki kaikkeen vaikuttaa

Mä luotan viiveeseen, luotan viiveeseen
Olkoon vaan välitila aivan veemäinen
Luotan viiveeseen, luotan viiveeseen
Vaikka mietinkin, onko tää hyvä näin

Saapui se kevätkin aikanaan
Ei oo mun uskomukset ennallaan
Fokukset vaihtuu ja editoinnit pauhaa
Sisäinen puhe rauhoittaa

Kun luotan viiveeseen, luotan viiveeseen
Olkoon vaan välitila aivan veemäinen
Luotan viiveeseen, luotan viiveeseen
Vaikka mietinkin, onko tää hyvä näin

On tää

nlp kortit

“Satunnaisesti” jaetut kortit esittävät elämäni ennen NLP-kurssia, sen aikana ja sen jälkeen.

NLP-suomi -sanasto niille, joille puolet sanoituksista oli hepreaa:

ankkuri = linkki ärsykkeen ja reaktion välillä
samauttaminen = “peilaus”, tekniikka jolla luodaan kontakti toiseen henkilöön
vakit = aistijärjestelmät: visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen
ysikymppinen = 90% eli mielen ei-tietoinen osa, alitajunta
höttökieli = Milton-malli, esim. hypnotisoijien ja markkinoijien suosima kieli
viive = koettelee toisinaan kärsivällisyyttä
veemäinen välitila = epämääräinen olotila muutosprosessin keskellä
uskomus = syvään juurtunut käsitys siitä, miten asiat ovat
editointi = yksi NLP-tekniikka, jolla voi esim. vaikuttaa mielikuvan aiheuttamiin tuntemuksiin mielikuvan sisältöä muuttamatta (miellepiirre-editointi)

Lämmin kiitos vielä kaikille, jotka jaoitte tämän matkan kanssani! Toivottavasti tiemme vielä kohtaavat.

Uskoisitko uskomuksiasi?

Mitä ne uskomukset edes ovat? Uskomushan kuulostaa vähän sellaiselta epävarmalta tiedolta tai siis uskomukselta, joka perustuu harhakuvitelmiin. Kuten vaikka uskomushoidot. Tai uskonnot, nehän vasta kaikenlaisia uskomuksia vilisevätkin.

Eihän sellaisilla nyt kunnon tietoyhteiskunnan kasvatti tee yhtikäs mitään.

”Minulla ei ole mitään uskomuksia.”

Niin. Ei ehkä olekaan. Mistä muuten tiedät?

Kuinka usein sinulla muuten on tapana kyseenalaistaa ajatuksiasi, mielipiteitäsi ja ylipäätään käsityksiäsi tästä maailmasta?

Mistä ne ovat syntyneet? Mistä tiedät, että ne ovat totta?

Yllättävää kyllä, mutta varmaan lähes kaikilla, jopa aivan skarpeimmillakin yksilöillä, on mielen sopukoissa melkoiset läjät uskomuksia. Ne ovat erittäin syvään pinttyneitä käsityksiä siitä, miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla. Ne ovat kantajalleen ikään kuin tosia. Eikä siinä ole mitään pahaa; uskomuksemme pitävät yllä omaa maailmankuvaamme. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikkea tarvitsisi epäillä koko ajan eikä voisi edes luottaa esim. siihen, että ilmaa voi hengittää ja maa jalkojen alla kantaa?

Uskomuksista suurin osa on täysin ei-tietoisia, ja siksi niitä on vaikea tunnistaa. Uskomukset ohjaavat vaivihkaisen huomaamattomasti sitä mitä ajattelemme, mitä tunnemme ja miten ajaudumme toimimaan harva se päivä. Se selittää myös osaltaan sitä, miksi toimintamme on toisinaan ristiriidassa sen kanssa, mitä olemme tietoisella tasolla päättäneet.

kaikki on turhaa

Useat uskomuksistamme ovat muotoutuneet jo lapsuudessa. Niiden muodostumiseen vaikuttaa perhe, ympäristö ja kulttuuri jossa olemme kasvaneet. Uskomukset syntyvät kokemustemme ja niistä tehtyjen tulkintojen pohjalta, eikä niiden taustalla tarvitse edes olla mitään järisyttävän järkyttäviä tapahtumia. Tapahtumien ja tulkintojen toistuvuus on kuitenkin omiaan pönkittämään uskomuksia.

Uskomuksilla onkin itseään vahvistava luonne. Mieli pyrkii aktiivisesti keräämään todistusaineistoa niiden tueksi, sillä onhan se rauhoittavaa, että voi olla jostakin varma. Hyväksi esimerkiksi käyvät stereotypiat eri ihmisryhmistä. Jos vaikka mielestäsi teekkarit ovat sosiaalisesti kyvyttömiä nörttejä, heistä voi olla haastavaa huomata muita piirteitä.

Uskomukset voivat olla luonteeltaan hyvinvointiamme ja toimintaamme tukevia tai rajoittavia. Rajoittavat uskomukset ovat usein sellaisia, jotka lapsuudessa uskomuksen muodostumishetkellä ovat vaikuttaneet parhaalta mahdolliselta tulkinnalta ja toimintatavalta. Vuosien saatossa ne ovat kuitenkin jääneet päivittymättä eikä niiden mukaan toimiminen enää samalla tavalla takaa aikuisen ihmisen hyvinvointia.

Voit huomata rajoittavan uskomuksen läsnäolon sen synnyttämästä negatiivisesta tunteesta. Joku ihminen tai tilanne voi laukaista ahdistusta tai ärsytystä, vaikket tietäisikään miksi. Uskomuksen jäljille voi päästä kyselemällä itseltään, mistä tunne johtuu tai vaikka kirjoittamalla auki tapaukseen liittyviä ajatuksia.

Jo pelkästään rajoittavasta uskomuksesta tietoiseksi tuleminen voi saada aikaan sen horjumisen. Uskomuksesta tulee epäilyttävä, eikä sillä ole enää niin voimakasta jalansijaa elämässäsi. Rajoittavan uskomuksen tilalle on hyvä valikoida jokin toimintaasi ja tavoitteitasi tukeva uskomus, johon mieluummin kiinnityt.

uskomusten vaikutus toimintaan

Uskomuksia voi olla eri sorttisia. Oletko joskus huomannut näistä joidenkin tulevan esiin tuttaviesi käytöksessä tai jopa puheessa? Entä itsesi kohdalla?

Uskomukset syistä: Ihmismieli on verraton kehittämään kaikenlaisia perusteluja ja syy-seuraus-suhteita. Näissä uskomuksissa esiintyy usein sanat ”koska” tai ”sen vuoksi, että”.
”Tämä on paras tapa toimia, koska näin on tehty aina ennenkin.”
”En voi olla onnellinen nyt, koska minulla on ollut ankea lapsuus.”

Uskomukset merkityksistä: Ihmisellä on taipumus luoda merkityksiä ja hakea pohjimmaisia tarkoituksia. Se merkitys, jonka asialle annat, ohjaa käyttäytymistäsi.
Mitä todella tarkoittaa olla laiska tai aikaansaava?
Mitä sinulle merkitsee se, että joku pettää lupauksensa?

Uskomukset mahdollisuuksista: Jotkut asiat ovat mahdollisia, toiset eivät. Se mitä alitajuisesti uskot omista mahdollisuuksistasi jonkin tavoitteen suhteen vaikuttaa tekemisiisi.
Jos uskon siihen, että voin päästä joku päivä Hollywoodiin näyttelemään, varmasti myös toimin niin, että ajaudun tavoitettani kohti. Jos pidän haavetta sulana mahdottomuutena, en edes viitsi yrittää.

Uskomukset identiteetistä: Mitä ajattelemme itsestämme: Millainen minä olen? Mitä osaan? Mitä ansaitsen? Identiteettitason uskomukset ovat siitä kiinnostavia, että niiden vaikutus kaikkeen käyttäytymiseen on muita uskomuksia vahvempaa. Oletko joskus kuullut kohteliaisuuden, jota oli vaikea ottaa vastaan – jota et oikein uskonut? Se on kolahtanut yhteen identiteettiuskomuksesi kanssa.
”Olen ruma ja läski.”
”En ole riittävän hyvä saamaan sitä mitä haluan.”

uskomusshoppailua

Rupeatko pääsemään jyvälle? Haluaisitko vähän penkaista omaa uskomusvarastoasi? Se on ihan helppoa. Ennen leikkiin lähtöä on silti hyvä tiedostaa, että aina ei ole mukavaa kohdata itseään ja omia syvälle pinttyneitä ajatusmallejaan, jotka eivät ehkä olekaan niitä toivotumpia. Rajoittaviin uskomuksiin tutustuminen on kuitenkin varsin hyvä keino päästä niiden haitallisista vaikutuksista eroon – tai jopa kääntää uskomukset hyvinvointiasi tukeviksi!

Jos olet valmis, voi kokeilla uskomusten kaivelua tämän yksinkertaisen harjoituksen avulla:
Ota esiin kynää ja paperia ja varaa itsellesi viisi minuuttia aikaa. Raapusta vastauksia kysymykseen:

Mitä ajattelet elämästä?

Voit aloittaa jatkamalla lausetta ”Elämä on…”. Anna kynän lentää ja ajatuksen rullata jarruttelematta. Jokusen minuutin jälkeen sinulla rupeaa olemaan jo jonkinlainen käsitys siitä, miten elämäsi miellät.

Tarkistele tuloksia. Näyttääkö tämä ajatuskimppu siltä, että haluat kantaa sitä mukanasi joka päivä? Palveleeko se kaikin puolin hyvinvointiasi?

Voit vähän tehdä salapoliisintyötä ja pohtia, miltä ajalta tai mistä tapahtumasta lähtien olet jotakin uskomusta kantanut mukanasi. Yleensä se hetki, joka tulee ensimmäisenä mieleen, osuu hyvin lähelle oikeaa.

Valitse uskomuksista vanhin ja arvioi onko se täysin totta. Mistä tiedät että se on totta? Kun uskomuksen paikkansa pitävyys rupeaa epäilyttämään, huomaa mikä toinen hyvinvointiasi paremmin palveleva uskomus tulee mieleesi. Kirjoita se paperille vanhan uskomuksen viereen ja mutustele sitä. Vastaavia uusia korvaavia uskomuksia voi nousta esiin useitakin. Anna niitä tulla, ja muotoile uutta uskomusta niin kauan kunnes se tuntuu hyvältä.

Näin helppoa voi uskomuksen muotoilu olla!

Jos uskomusten kaivelusta ja uuteen uskoon muotoilusta huolimatta silti tuntuu, että ei elämä miksikään muuttunut, voi olla ettet osunut juuri siihen mehukkaimpaan uskomukseen, joka ruokkii niitä jotka sen ympärillä kasvavat. Muun muassa tätä ilmiötä ja uskomuksia ylipäätäänkin pohditaan EloCastin kolmannessa osassa: Usko tai älä.

Syvällisempää tietoa uskomuksista ja muista alitajunnan metkuista on tarjolla Voimaa alitajunnasta -kurssilla, jonka paikka ja aika varmistuvat ihan piakkoin!