Elonkoulun synnytys

Aloitan säännöllisin väliajoin blogipostauksiani kertomalla siitä, kuinka olen pyöritellyt päässäni ja muistikirjoissani epämääräisiä, mutta hämmentävästi yhä uudestaan toisiaan muistuttavia ajatuksia sen suhteen, mitä haluan työkseni tehdä. Nyt sitä on jatkunut jo ainakin viimeiset 3,5 vuotta.

Tarvitsee tuskin kertoa, että toisinaan on ollut lievän turhauttavaa, kun on tuntunut siltä, että mikään ei vaan etene. Ideoita on yhä tulvaksi asti, mutta aina eteen on tullut jotain muuta tärkeämpää tekemistä kuin niiden kaikkein innostavimpien ja toisaalta myös pelottavimpien unelmien toteuttamista.

Välillä on pitänyt käydä töissä, josta saa rahaa. Sitten on ollut jotain bändijuttuja, terveysprojekteja, yrittäjyyden ja elovalmennuksen opettelua. Matkalle on mahtunut myös melkoiset annokset itsensä kohtaamista ja muutamat maailmankuvan mullistukset. Ja onneksi myös muutama kriittisessä vaiheessa mukaan astunut innostaja.

Se kaikki lienee ollut tarpeellista, jotta olen päässyt siihen pisteeseen, jossa huomaan raapustaneeni kasaan oman yritykseni esittelyn!

Siinä se nyt on. Sillä on nimi ja suunta. Tiedän mitä olen tekemässä (ainakin tämän ohikiitävän hetken ajan). Tuntuupa konkreettiselta. Ja uskomattoman hienolta. Kannatti näköjään lähteä sinne yrittäjyyskurssille, jonka tehtävät ovat salakavalasti pakottaneet minut konkretisoimaan yritysideoitani.

Once I had a dream and this is it

Olen jo pari vuotta haaveillut siitä, että olisi joku taho, joka opettaisi käytännönläheisesti niitä elämässä äärimmäisen tärkeitä taitoja, jotka koulussa jäivät oppimatta tai ainakin vähän heikoille kantimille. Kutsuttakoon niitä vaikka elontaidoiksi. Sellaisilla tarkoitan esim. taitoa olla tyytyväinen elämäänsä suurimman osan ajasta, sosiaalisten tilanteiden sujuvaa hanskausta ja olemista sinut itsensä kanssa. Oppisi olemaan läsnä, luomaan ja rakastamaan rohkeasti, silloin kun niin haluaisi.

Olen huomannut, että monen ihmisen elämänlaatu paranee näiden taitojen kohentumisen myötä.

Olisi kiva, jos se sama taho tai paikka keräisi yhteen ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet oppimaan elontaitoja. He voisivat vaihtaa ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia, tukea toisiaan elämän opintiellä ja puhjeta yhdessä kyyneliin tai kukoistukseen. Vaikka väitetäänkin, että itsetutkiskelumatkoilla kukaan muu ei loppujen lopuksi voi saada sinua tajuamaan yhtään mitään ja että kaikki vastaukset löytyvät itsestä, on omaa kasvua edesauttavalla ja tukevalla ympäristöllä – parhaassa tapauksessa yhteisöllä – mielestäni tärkeä vaikutus.

Joskus jo yksi ihminen, joka uskoo mahdollisuuksiisi, riittää rohkaisuksi.

Tärkeää on myös se, että tuo elontaitoja opettava tai valmentava taho ei olisi sidoksissa mihinkään tiettyyn koulukuntaan, hörhölahkoon eikä varsinkaan politiikkaan. Elovalmennuksissa ja -kursseilla käytettäviä harjoituksia ammennettaisiin laajalta sektorilta, ja kukin voisi tunnustella, mitkä niistä soveltuvat itselle parhaiten.

Annetaan jokaisen olla sellainen kuin on ja kunnioitetaan sitä.

Elonkoulu on

ELONKOULUN ENSIASKELEET

Elonkoulun (ja elämän) tarkoitus

Eli se yritysesittely jota tänään kirjoittelin. Tsekkaa Elowebistä!

EloCast

Innostuin Kurosen Mikon kanssa tehtailemaan verrattoman kehittäviä ja viihdyttäviä podcasteja. Kaksi ensimmäistä osaa on jo linjoilla, käyhän kuuntelemassa. Molemmissa pallotellaan ajatuksia Elonkoulun tarkoituksesta ja elovalmennuksen syvimmästä olemuksesta. Löytyy myös SoundCloudista.

Elovalmennus

Elovalmennustakin on nyt tarjolla. Tutustu aiheeseen Elowebissä, kuuntelemalla podcasteja tai vaikka tulemalla perjantaina 7.3. Elon iltaan! Tai sitten voit rohkeasti varata ekan ja ilmaisen valmennusajan minulta tai Mikolta lähettämällä sähköpostia osoon etunimi@elonkoulu.fi.

Elon ilta pe 7.3.

Elon illoissa tutustutaan Elonkoulun toimintaan ja tyyppeihin. Ekassa Elon illassa, joka siis on nyt pe 7.3. klo 18-20 Hoitola Seizessä osoitteessa Uudenmaankatu 39 A, on teemana elovalmennus. Jokainen pääsee halutessaan oppimaan ja testaamaan elovalmennuksen perustekniikkaa, josta on iloa omien tai vaikka läheisten tavoitteiden ja seuraavien askelten selkiyttämisessä.

Tervetuloa mukaan elostelemaan! <3

 

Rakkausjuttu

Mitä aihetta uutisissa ei ole?
Mistä aiheesta useimmat elokuvat tehdään?
Mistä melkein kaikissa saduissa ja lauluissa kerrotaan?

Vastaus kaikkiin kysymyksiin on rakkaus.
Rakastetaanko sinua tarpeeksi?
Rakastatko sinä tarpeeksi?
Onko olemassa asioita, joita rakastat, muttet tajua sitä?

Tiedotusvälineet kertovat normaaleista tapahtuneista arkipäiväisistä asioista. Mutta rakkaushan kuuluu jokaisen jokapäiväiseen elämään! Vai kuuluuko? Sadut, laulujen sanat ja Kauniiden ja rohkeiden tapahtumat voivat olla keksittyjä juttuja, mutta kuitenkin rakkautta on olemassa. Kaikki ihmiset rakastavat jotain: ehkä jotain tekemistä, kuten syömistä, kasvien hoitoa tai lumilautailua, myös esineitä tai asioita, esimerkiksi uninallea, aurinkoa, yksinäisyyttä, eläimiä… Mitä tahansa voi rakastaa.

Useimmiten ihmiset rakastavat toista ihmistä, mutta vasta siinä tapauksessa puhutaan yleensä rakkaudesta. Tämä tapaus on kaikkein hankalin rakastamistapaus, koska ihminen, joka rakastaa toista ihmistä, haluaa että se toinen ihminen rakastaisi häntä. Tästä juuri lauluissa ynnä muissa kerrotaan. Kaikki ovat joskus miettineet, että “tykkääkö se musta” tai “rakastaako se mua vai sitä toista”. Joku voi leijua pilvissä saatuaan ihailevan katseen juuri häneltä. Vastaantulijan tervehdys voi olla yksi päivän ilonaiheista.

Jos ihmiset rakastaisivat toisiaan, maailma olisi upea paikka elää. Jos sinä rakastat monia, monet rakastavat sinua. Sinä voit hyvin parantaa maailmaa omalta osaltasi: hymy, ystävällinen teko tai sanat helpottavat muiden elämää – ja omaasi.

Joten rakasta ja anna muidenkin rakastaa – niin maailma pelastuu!

– Noora, 14 vuotta

prinsessakissakortti

Prinsessakissakin tykkää rakkaudesta ja lähettää teille kaikille sydämelliset ystävänpäiväterveiset!

Olen jo – vai olenko?

Olen jo hyvä sellaisena kuin olenkin.

Tuo ajatus on ainakin aiempaan käsitykseeni itsestäni verrattuna melkoisen radikaali. Voisinko tosiaan lopettaa jonkun täydellisen ihanne-minän jahtaamisen ja olla tyytyväinen siihen, mitä jo olen?

Voisinko olla ihan ok hyvä itseni siitäkin huolimatta, että minulla on yhä jokin ajatus, joka epäilee sen mahdollisuutta?

Voisinko sallia itselleni sen, että kelpaan ja riitän tällaisena kuin olen?

On oikeastaan aika uuvuttavaa elää sellaisen ajatuksen kanssa, että aina voisi olla vähän parempi. Silloinhan voi olla tyytyväinen vasta sitten kun on parempi. Vain huomatakseen, että siitäkin voi vielä parantaa. Lopulta ei siis ehdi olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä missään välissä, kun on jatkuvasti huoli huomisesta.

Voisinkohan pitää nuo molemmat ajatukset? Että voin hyvin kehittyä tästä vielä, mutta voin olla myös tyytyväinen siihen, mitä jo olen. Voin myös iloita siitä, että minulla on mahdollisuus kehittyä.

Mutta tarvitseeko minun muuttua lopulta yhtään mihinkään suuntaan? Missä määrin minun on muututtava, jotta voin olla tyytyväinen itseeni?

Tyytyväisyys itseä kohtaan kohenee yleensä silloin, kun rupeaa olemaan entistäkin enemmän oma itsensä. Kun tulee tietoiseksi siitä huikean hienosta ihmisestä, joka itse on. Kun tietää mitä haluaa ja alkaa elää ja olla sen mukaisesti eikä koeta täyttää jotakin ulkopuolelta tulevaa ihannetta. Mitä ne ihanteet edes palvelevat? Riittämättömyyden tunnetta?

Jos ajattelee, ettei ole hyvä sellaisena kuin on, niin onko loppujen lopuksi silloin edes oma itsensä? Onko silloin joku, joka haluaakin olla joku muu kuin on? Joku, joka ei edes suostu olemaan oma itsensä?

Mitäs jos vaan suostuisi siihen, että olen tällainen kuin olen. Itsehän me loppujen lopuksi määrittelemme oman kelpaavuutemme tai riittävyytemme tai hyvyytemme!

Loppujen lopuksi ajatus siitä, että olen jo juuri niin täydellinen itseni kuin vain voin olla, on minusta todella vapauttava! Turhan murehtimisen ja itsensä epäilyn sijaan voi alkaa täysillä keskittyä olennaiseen eli omana itsenään olemiseen.

Be a turtle. Like a boss.

Be yourself. Like a boss. Just like this giant turtle.

Theatron – larppaamassa teatterissa

theatron-banneri

Larpahtelu eli liveroolipelaus on viime vuosina jäänyt vähän muiden aktiviteettien jalkoihin, ja toisekseen on tuntunut, että hyvät pelit piileskelevät kiven alla. Äsken kävin kuitenkin kokemassa Theatron-nimisen pelin, joka oli varsin erilainen kuin aiemmat ja joka upposi varsin hyvin – jopa niin hyvin, että peli lunastaa varmasti paikkansa kaikkien aikojen larppikokemusteni kärkiviisikosta.

Theatron on synkkä ja surrealistinen live-roolipeli itsensä kohtaamisesta ja roolien murtumisesta.

Eniten kiehtoi larpin kekseliäs, taitava ja tyylikäs toteutus. Kaveriporukan teatteri-iltaan sijoittunut peli sisälsi tavanomaisen larppauksen* lisäksi peliin sekaantuneita npc:itä (non-player character, avustava pelaaja tai näyttelijä) yhtä monta kuin hahmojakin, jokaiselle pelaajahahmolle räätälöidyn henkilökohtaisen ja koskettavan lyhykäisen näytöksen, teatterin äänet ja valot ja jopa oikean yleisön. Tämä olikin ensimmäinen kerta 14-vuotisen larp-historiani aikana, kun larppasin yleisön edessä!

Hahmojen pohjana toimivat lyhytkuvaukset, joita työstettiin pelaajaporukalla eteenpäin improharjoitusten avulla. Se auttoi yllättävän hyvin tutustuttamaan ja lämmittelemään pelaajia. Kun näytelmä alkoi, kävi hyvin nopeasti ilmi, että lavalla esiintyvät näyttelijä-npc:t kuvastivat kukin jotakuta kaveriviisikon jäsenistä karikatyyrisesti. Pelin edetessä vaihdoimme paikkoja npc:itten kanssa ja selvisi, että tyyppihahmot oli lainattu Commedia dell’artesta. Se toi vielä persoonallisuuksien pakkaan oman kerroksensa.

Juurikin hahmojen tai oikeastaan roolien kerroksellisuus oli yksi pelin kiinnostavimmista piirteistä. Oli Commedia dell’arten tyypit, nykypäivään sijoittuva parikymppinen kaveriporukka ja jokaisen pohjalla vielä pelaajan omat tietoiset ja tiedostamattomat luonteenpiirteet.

Aineksia draamaan oli jaeltu alkutekijöissä vaikka kuinka. Meidän porukkamme onnistui kuin ihmeen kaupalla murtautumaan rooliensa kahleista ja kääntämään kaveriporukkansa rakoilevan yhteishengen yhteisöllisyydeksi. Kuulemma kaikki viisi pelautusta eri pelaajakokoonpanoilla olivat keskenään hyvin erilaisia, eivätkä ne suinkaan päättyneet yhtä ruusuisesti.

Pelin vaikuttavimpiin kohtiin kuului se hetki, kun näytelmän alkuvaiheilla hahmoni tajusi katselevansa lavalta peilikuvaa itsestään ja koko kaveriporukastaan. Se oli yhtä aikaa ihmeellistä ja rankkaa. Vakuutuin taas kerran larpin sun muiden draamamenetelmien käytön sopivuudesta itseen tutustumisessa. Sitä kautta saa kaivattua etäisyyttä ja toista perspektiiviä omiin edesottamuksiinsa, vaikka peli kestäisi vain parikin tuntia.

Suunnattomat kiitokset koko Theatron-tiimille ja erityisesti Ellen Virmanille, jonka ideasta peli sai alkunsa. Tällaisia larppeja kun saisi lisää!

* Larppaus lyhyesti: pelaajilla on ennalta kirjoitetut hahmot ja yleensä yhteistä taustatarinaa ja juonia, joita pelin alettua lähdetään improvisoimalla näyttelemään. Pelimaailma voi olla jotain muutakin kuin nykyaikaa, ja tapana on pukeutua (proppautua) hahmonsa näköiseksi.

Heijastuksia vuodelta 2013

Viime vuosi kaatoi niskaani vuolaan ryöpyn nöyryyttä ja rohkeutta. Monta pimeässä piileskelevää ajatusta nousi esiin, kun niitä vähän houkutteli. Niiden vanavedessä oli tunteiden turvallista tulla. Melkoinen tumman veden pato siitä aukesikin, ja annan sen yhä virrata lävitseni.

Samat asiat opitaan aina uudestaan siksi, että ne voi sisäistää entistäkin syvemmin.

On vapauttavaa hellittää jatkuvasta epäilyksen kierteestä ja luottaa itseensä.

synkkä vesi

Joskus saavut matkallasi paikkaan, jonne olet odottanut päätyväsi. Siellä on paljon hyvää, juuri sitä mitä olet tarvinnut.

Siellä on myös asioita, joiden kanssa et aivan tule toimeen. Asioita, jotka jollain tavalla hiertävät tai nakertavat energiaasi.

Voit valita jäätkö sinne fiilistelemään hyviä juttuja ja kehittämään uutta suhtautumista vaikeisiin asioihin.

Onko paikka niin viihtyisä muuten, että sopeutuminen on vaivan arvoista? Tarvitsetko kipeimmin juuri nyt sitä, mitä vaikeudet sinulle opettavat? Jos väännät itsesi mutkalle sopeutuaksesi, mikä mahtaa olla sen mutkan hyvä tarkoitus?

disillusionment

Vai haluatko vain pistäytyä siellä? Voit kiittää niistä hyvistä asioista joita sieltä sait, kantaa ne mukana sydämessäsi ja jatkaa matkaasi.

Ehkä matka vie kohti tuntematonta ja ehkä olet yksin, mutta kasvat rohkeammaksi askel askeleelta.

jää murtuu

Luota viiveeseen. Anna aikaa itsellesi.

Kuuntele kehoasi ja mieltäsi, koko niiden muodostamaa systeemiä. Salli itsesi olla sellainen kuin olet. Oletko koskaan huomannut, miten ihmeellinen oletkaan?

Älä turhaan murehdi, oletko tekemässä oikeaa siirtoa. Vain tekemällä saat sen selville.

Sinulla on ihan suunnaton voima hallussasi jo nyt. Sen suuruus on muuten aika suoraan verrannollinen siihen, mitä siitä uskot.

Sinun ei tarvitse etsiä vastausta ulkopuoleltasi. Voit toki kuunnella ja lukea neuvoja ihan niin paljon kuin haluat. Loppujen lopuksi sinä itse päätät, mihin niistä tartut.

Tuntuu todella hyvältä tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Tuntea olevansa rakastettu. Sitä haluan antaa ja vastaanottaa lisää seuraavan vuoden aikana, sopivasti tasapainossa.

Haltija Valon

Hiljainen kuu kiertää yön valtakuntaa
Varjojaan vaan vartioi
Metsät ja maa nukkuu viel’ talviuntaan
Kaipaus tuulessa soi

Kun ootamme taas tuota haltijaa valon
Harmautta karkottamaan
Hän halki taivahan toisi meille päivän kajon
Valkeuden soihdullaan

Synkkyyden sylistä kuuluvi laulu:
Sydämet sulattaa vois
Murheet sen laulajan iloksi muuttais
Kirkkaus onnensa tois’

Kun ootamme taas tuota haltijaa valon
Harmautta karkottamaan
Hän halki taivahan toisi meille päivän kajon
Valkeuden soihdullaan

Tähtien taa kaikuu sielujen sointu
Kaunihin kohtaa siel’ kuulijan
Vihdoin kuningatar yön nostaa viittansa tumman
Käy hän tanssiin valon haltijan

Nyt saapuvi taas tuo haltija valon
Tähtien vyö kupeillaan
Hän lumiratsullaan kantaa meille päivän kajon
Valkeuden soihdullaan
Herättää maan

~ * ~ * ~ * ~

Lupauduin kirjoittamaan joulurunon pikkujoululahjaksi. Siinä tuli esiintyä tähdet, valo ja lumi. Koska lunta ei juurikaan näkynyt, jäin haikailemaan sen perään, ja valon myös.

Oikeastaan tiesin jo heti, että halusin tehdä tästä laulun. Melodian sain päähäni nopeasti, mutta viimeisetkin sanoitukset virtasivat tajuntaani vasta talvipäivän seisauksena. Sävellys ja sovitus oli tosi mukavaa, mutta ruostuneiden soittosormien verryttely kysyi kärsivällisyyttä. Onneksi on nykyteknologia, jonka ansiosta ei tarvinnut koko biisiä osata soittaa kerralla oikein. Laulu sen sijaan on yhtä ja samaa vetoa kaikki tyynni.

Tässä se nyt on, toinen alusta alkaen itse säveltämäni laulu. Toivotan sen myötä kaikille oikein valoisaa joulunaikaa ja ensi vuotta!

Taikaporo

Löllää vähän

Mietiskelin tuossa töitä painaessani, että miksi muut ehtivät rentoutua ja juhlia itsenäisyyspäivänä. Ja usein myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tajusin, että minulla on tämä “hoidetaan tämä mahdollisimman pian pois alta, niin ehtii relata sitten kun se on tehty” -mentaliteetti. Tai “tehdään nyt nämä vähemmän mukavat jutut ensin, jotta pääsee tekemään joitain kivoja omia juttuja.” Ihan kiva asenne, mutta kun noita hoidettavia asioita tulee vastaan ihan jatkuvalla syötöllä. Olivat ne sitten rahakkaita töitä tai vaikkapa kotiaskareita.

Muistan kun vielä IT-töissä ollessani viisas pomoni tokaisi eräänä perjantai-iltapäivänä:

“Ei ne työt tekemällä lopu.”

Päässäni loksahti jokin, kun ymmärsin hänen olevan ihan oikeassa. Maailma ei ole koskaan valmis. Aina tulee lisää ideoita ja hommia.

Taitoa vaatii se, että osaa priorisoida tekemisensä ja hylätä tai lykätä vähemmän tärkeät tehtävät tuonnemmas. Että osaa välillä valita niitä kivoja juttuja niiden pakkopullien sijaan ja silti saada myös ne ikävämmät asiat tehdyksi tavalla tai toisella. Ja sekin vielä, että joskus malttaisi myös olla tekemättä niitä omia kivoja juttuja (tai töitä), vaikka niiden tekeminen rentoa olisikin.

On hienoa osata antaa aikaa sellaiselle löllölle rentoutumiselle. Sitä ei tule, jos koko ajan tarttee tehdä jotain. Ei tartte tehdä, ainakaan mitään hyödyllistä. Välillä voi ihan vaan olla. Aivotkin tykkäävät ja voivat paremmin, kun niitä välillä vähän lepuuttaa, ja samoin muukin keho.

Löytyyhän kalenteristasi vielä ennen joulua tilaa rennolle löllöilylle tai tuttavallisemmin lölleröinnille?

Nella-nalle tietää miten nautitaan elämästä

Minäpä pistän löytymään. Onneksi minulla on opettajana tuollainen Nella-nalle, joka kyllä tietää miten elämästä nautitaan.

PS. Nellan maistelemien raakasuklaakeksilöiden ohje löytyy Viherrys-blogista.

Mitä on NLP?

NLP tulee sanoista neurolinguistic programming. Suomeksi kun sen kääntää, saadaan neurolingvistinen ohjelmointi tai prosessointi. Ikään kuin se olisi jotakin, jolla ohjelmoidaan aivoja tai hermoratoja uuteen uskoon, ehkäpä kielen keinoin?

nlp

On se vähän sitäkin. NLP on sovellettua psykologiaa. Se on malli, joka määrittelee ihmismielen ja vuorovaikutuksen toimintaa. Malliin kuuluvat tietyt perusoletukset tai –ajatukset, nippu erilaisia tekniikoita ja tapa, jolla edellisiä sovelletaan toimivasti. NLP:tä voi käyttää parantaakseen vuorovaikutusta, omia esiintymistaitojaan ja hyvinvointiaan, esimerkiksi stressiä ja masennusta lievittämällä tai peräti karkottamalla.

NLP:n perustan loivat 1970-luvulla Richard Bandler ja John Grinder. Parivaljakko tutki eri asioissa taitavia ihmisiä, mitä yhteistä heillä on ja miten heidän taitojaan voisi oppia ”mallittamalla”. Tutkimustensa pohjalta he muodostivat hyödyllisiä perusoletuksia, kuten ”Ulkoinen ja sisäinen informaatio käsitellään viiden aistin avulla” ja ”Kaiken käyttäytymisen takana on myönteinen tarkoitus” ja tekniikoita, joista esimerkkinä mielikuvien ja kokemusten muokkaus eli editointi ja voimavaratiloihin ankkuroituminen.

Perusoletuksista ja tekniikoista tulee toimivia, kun niitä sovelletaan tietyllä tavalla. NLP:n sovelluksessa, kuten varmaan kaikessa muussakin tehokkaassa toiminnassa, on kolme olennaista seikkaa:

  1. Tavoitteen asettaminen
  2. Palautteen havaitseminen
  3. Joustava toiminnanohjaus

NLP:n avulla voi saada aikaan kestäviä muutoksia kokemuksissa tai toiminnassa hyvinkin nopeasti. NLP keskittyy ensisijaisesti siihen mikä toimii, eikä ota kantaa niinkään siihen mikä on totta tai ei. NLP:ssä otetaan huomioon myös ihmisten erilaisuus ja yksilöllisyys. Vaikka ihmisten ongelmat olisivatkin samankaltaisia, voidaan niitä lähestyä eri tekniikoin ja eri näkökulmista, jotta sopivin tapa löytyy.

nlp:n osat

NLP:tä on kritisoitu sen tieteellisen näytön puutteellisuuden vuoksi. Yksi syy siihen on varmasti se, että on vaikeaa määritellä mikä on NLP:tä ja mikä ei. Vuosien saatossa se on muovautunut eri opettajien käsissä heidän käyttöönsä soveltuvaksi. NLP-nimikkeen alla on tarjolla useita keskenään erilaisia kursseja, ja kouluttajien taso vaihtelee. Kannattaa siis harrastaa vähän vertailua, mikäli rupeaa kursseista kiinnostumaan.

Aloitin itse NLP-asioiden opiskelun vastikään Vantaan Aikuisopistossa Marja-Leena Savimäen opastuksessa. Omana valintakriteerinäni oli se, että kurssi sijoittuu riittävän pitkälle aikavälille. Aavistelin, että tuloillaan on paljon uutta asiaa, jonka opettelussa ja käytännön harjoittelussa menee aikaa. Aavistukseni ovat jo tässä vaiheessa osuneet oikeaan, ja olen aika innoissani. Olen oppinut jo nyt monta asiaa, joista tulee olemaan hyötyä valmennustyössä ja opetuksessa.

Keräilen kurssin edetessä tänne talteen joitain tekniikoita ja matkan varrella heränneitä ajatuksia. Jos satumme jossain törmäämään, nykäise ihmeessä hihasta mikäli haluat kuulla lisää ja kokeilla miten NLP toimii käytännössä!

Artikkelin arvokkaana tietolähteenä: Matti Kiviaho: ”Kerrataanpa perusasioita 17/1998” / Mieli-lehti

Neiti Ruska

Vaahteran valloissa
Pihlajan kirpeydessä
Puiden huokauksessa
Saapuu Neiti Ruska

~ * ~

ihmevaahtera

Ihmevaahtera

orapihlajaloitsu

Orapihlajaloitsu

autumn bitch

Autumn Bitch

head to the sun

Valoa päin

autumn witch

Autumn Witch

autumn witch part 2

Autumn Witch II

witch sisters

Noitapeili

~ * ~

Hallan hampaissa
Syvissä hämärissä
Sateen huntu silmillänsä
Lähtee Neiti Ruska

Läpi toisen todellisuuden

Lyhtyjen reunustama polku
Mielen rajamailla
Kiertolaiset kippuralla
Aatostensa aallokossa

Lainehia lammikossa
Laulu lehvissä puun
Varjo hopeisen kuun
Aistien avaama alku

Kuuntele, kuuntele kauniisti
Kerro, kerro kaunihimmin
Anna mun virrata niin tuun
Luokses vaikka läpi toisen todellisuuden
Anna sanain virrata hiljaisuuteen
Niin viritymme yhteiseen sointuun

vihreä lyhty