All posts for the year 2014

Elonkoulun synnytys

Aloitan säännöllisin väliajoin blogipostauksiani kertomalla siitä, kuinka olen pyöritellyt päässäni ja muistikirjoissani epämääräisiä, mutta hämmentävästi yhä uudestaan toisiaan muistuttavia ajatuksia sen suhteen, mitä haluan työkseni tehdä. Nyt sitä on jatkunut jo ainakin viimeiset 3,5 vuotta. Tarvitsee tuskin kertoa, että toisinaan on ollut lievän turhauttavaa, kun on tuntunut siltä, että mikään ei vaan etene. Ideoita on […]

Rakkausjuttu

Mitä aihetta uutisissa ei ole? Mistä aiheesta useimmat elokuvat tehdään? Mistä melkein kaikissa saduissa ja lauluissa kerrotaan? Vastaus kaikkiin kysymyksiin on rakkaus. Rakastetaanko sinua tarpeeksi? Rakastatko sinä tarpeeksi? Onko olemassa asioita, joita rakastat, muttet tajua sitä? Tiedotusvälineet kertovat normaaleista tapahtuneista arkipäiväisistä asioista. Mutta rakkaushan kuuluu jokaisen jokapäiväiseen elämään! Vai kuuluuko? Sadut, laulujen sanat ja Kauniiden […]

Olen jo – vai olenko?

Olen jo hyvä sellaisena kuin olenkin. Tuo ajatus on ainakin aiempaan käsitykseeni itsestäni verrattuna melkoisen radikaali. Voisinko tosiaan lopettaa jonkun täydellisen ihanne-minän jahtaamisen ja olla tyytyväinen siihen, mitä jo olen? Voisinko olla ihan ok hyvä itseni siitäkin huolimatta, että minulla on yhä jokin ajatus, joka epäilee sen mahdollisuutta? Voisinko sallia itselleni sen, että kelpaan ja […]

Theatron – larppaamassa teatterissa

Larpahtelu eli liveroolipelaus on viime vuosina jäänyt vähän muiden aktiviteettien jalkoihin, ja toisekseen on tuntunut, että hyvät pelit piileskelevät kiven alla. Äsken kävin kuitenkin kokemassa Theatron-nimisen pelin, joka oli varsin erilainen kuin aiemmat ja joka upposi varsin hyvin – jopa niin hyvin, että peli lunastaa varmasti paikkansa kaikkien aikojen larppikokemusteni kärkiviisikosta. Theatron on synkkä ja […]

Heijastuksia vuodelta 2013

Viime vuosi kaatoi niskaani vuolaan ryöpyn nöyryyttä ja rohkeutta. Monta pimeässä piileskelevää ajatusta nousi esiin, kun niitä vähän houkutteli. Niiden vanavedessä oli tunteiden turvallista tulla. Melkoinen tumman veden pato siitä aukesikin, ja annan sen yhä virrata lävitseni. Samat asiat opitaan aina uudestaan siksi, että ne voi sisäistää entistäkin syvemmin. On vapauttavaa hellittää jatkuvasta epäilyksen kierteestä […]