Kuulostiko taannoinen kirjoitus vetovoiman laista aivan hörhöjen hommalta? Se on kuule ihan ymmärrettävää, jos on vähänkään kallellaan kriittiseen ajatteluun. Entisenä tiukkana luonnontieteilijänä viittasin itsekin kintaalla tuollaiselle taikavoimalle, kun siitä ensimmäisen kerran kuulin.

Seuraavaksi aion avata sitä, miten vetovoiman lain selitetään toimivan. Lisäksi kerron muutaman esimerkin, jotka liittyvät omiin empiirisiin tutkimuksiini, joilla olen yrittänyt todistaa itselleni ilmiön olemassaolon.

Energiaa siellä, energiaa täällä

Vetovoiman lain toiminta selitetään sillä, että samankaltaiset energiat vetävät toisiaan puoleensa. Ajatukset, sanat, teot ja tunteet ovat pohjimmiltaan energiaa, joka saa universumin värähtelemään tietyllä taajuudella. Tuo värähtelevä energia on siis liikkeessä ja hakeutuu sinne, missä sitä kutsutaan eli sinne missä samankaltaista energiaa on.

Tätä teoriaahan oli vaikeaa niellä. Osasin yhdistää energia-käsitteen vain fysiikantunneilla käsiteltyihin esimerkkeihin, kuten konkreettisten kappaleiden liike- ja potentiaalienergiaan ja lämpöön.

Ajatuksessa oli kuitenkin jotain tuttua: sehän oli ikään kuin sama kuin Newtonin painovoiman laki, jota kutsutaan myös vetovoiman laiksi. Sen mukaan kappale, johon vaikuttaa toinen kappale jollakin voimalla, vaikuttaa yhtä suurella vastakkaissuuntaisella voimalla toiseen kappaleeseen. Kappaleet siis vetävät toisiaan puoleensa.

Mutta että ajatukset ja tunteetkin? Eiväthän ne nyt mitään fysiikan lakeja voi noudattaa (kun eivät ne usein tunnu noudattavan minkäänlaista logiikkaakaan!). Eiväthän ne ole mitään ainetta tai edes säteilyä? Miten ne voisivat muka olla sitä samaa energiaa?

Kyseisiä kummallisia ajatuksia universumin energioista esittänyt ystäväni oli kuitenkin sitä mieltä, että tunnetiloihin ja ajatuksiinkin liittyy energiaa. Jouduin siinä varovaisesti itsekin toteamaan, että olin kuvitellut kykeneväni aistimaan ihmisistä heidän tunnetilojaan. Aiemmin olin luullut olevani vain hyvin tarkkanäköinen ihmisiä havainnoidessani, mutta energiaselityksen myötä uskalsin avata mahdollisuutta sille, että vuorovaikutustilanteissa oli läsnä jotain muutakin kuin tuttujen aistien kautta saatava informaatio. Kyllähän ihmiset tuppaavat myös kuvailemaan oloaan energiseksi tai sellaiseksi, että nyt ei energia riitä yhtään mihinkään.

Päädyin siihen, että niputin mielessäni sekä tunteissa että olotiloissa esiintyvän energian omaan ihmisenergiakategoriaansa, mutta pidin sen silti erillään ”oikeista” fysikaalisista energioista.

Ensimmäisiä kokeiluita ja karvas pettymys

Vaikka vetovoiman laki kuulosti liian jännältä ollakseen totta, halusin silti antaa tsäänssille mahdollisuuden. Olisihan se huikeaa, jos se sittenkin toimisi! Ryhdyin siis vähitellen heittelemään maailmankaikkeudelle erinäisiä toiveita.

Ensimmäisiä oireita taisivat olla ne käsittämättömät sattumat, jotka eivät enää vain tuntuneet sattumilta. Yleisimpänä esimerkkinä törmäsin kaupungilla ihmisiin joita olin hiljattain ajatellut. Sitähän nyt sattuu, mutta niihin aikoihin sitä tapahtui huomattavasti aiempaa useammin. Rupesin myös vetämään puoleeni vetovoiman laista kertovia tekstejä, kuten Steve Pavlinan artikkelin ja Rhonda Byrnen Salaisuus-kirjan.

Ikään kuin maailmankaikkeus olisi yrittänyt saada minut oivaltamaan, että olen itse tilannut ne kaikki ”sattumat” ajatuksillani, kun olin pyydellyt todisteita vetovoiman lain toiminnasta.

Nostin panoksia roimasti ja yritin vetää puoleeni unelmien asunnon. Siinä menikin sitten 1,5 uuvuttavaa vuotta. Homma ei oikein tuntunut toimivan, ei sitten millään, vaikka kuinka yritin fiilistellä asuvani uudessa upeassa kämpässä.

Ajan kuluessa sekä minä, elämäntilanteeni että unelmani ehtivät muuttua. Aluksi olin haaveillut omistavani yksiön Kalliosta, mutta päädyinkin lopulta asumaan isoon puutalokommuuniin Käpylään. Olen käänteeseen todella tyytyväinen, mutta uskoni maailmankaikkeuden kykyyn järjestellä asioita parhain päin ehti horjua matkalla pahasti ja moneen kertaan.

Sinnikkäät jatkotestit ja uskomattomat tulokset

Muuton jälkeen ryhdyin jälleen heittelemään maailmankaikkeudelle erinäisiä toiveita ikään kuin testimielessä. Kiinnostavimpia niistä ovat ehkäpä ne kokeilut, jotka koskettavat itseni lisäksi myös muita ihmisiä. (Tässä välissä on tosin todettava, etten henkilöi toiveitani erityisesti kehenkään vaan annan niiden vapaasti tavoittaa ne oikeat henkilöt, jotka värähtelevät sopivalla taajuudella. Huh! Siis siinä tapauksessa että tämä toimisi.) Kesällä panin vireille pari tällaista testiä, ja nyt kerron kuinka niiden kanssa kävi.

Alkukesästä haaveilin siitä, että olisin saanut kukkia joltakulta romanttisessa mielessä rakkaalta henkilöltä. En ole eläessäni saanut kukkia kuin pari hassua kertaa (jos vuosijuhlissa jaettavia ruusuja ei lasketa), joten testiasetelma oli mielestäni otollinen. Lisää haastetta testiin toi se, että hyvin pian sen käynnistämisen jälkeen välit silloiseen kumppaniini menivät poikki.

Siinähän kävi sitten niin, että rupesin saamaan kukkia täysin yllättäen ja pyytämättä aivan tuntemattomilta henkilöiltä! Karaokebaarissa se sattui kahdesti (jälkimmäisellä kerralla kyseessä oli kukka-amppeli!), ja kerran kohtasin yllätyskukkakimpun lahjoittajan, kun olin yksin pyöräillyt merenrantaan öistä maisemaa fiilistelemään. Loppukesästä sain välit kuntoon entisen kumppanini kanssa, ja lopulta hänkin toi minulle kukkasen, täysin tietämättä testistäni.

Kesän projekteihin kuului myös kavereiden löytäminen. Olinhan jo kolmisen vuotta viettänyt kohtalaisen erakoitunutta elämää. Päätin vetää puoleeni mielettömän siistejä kohtaamisia ja tyyppejä. Ja niin siinä rupesi tapahtumaan, vaikka uskoani toisinaan koeteltiinkin. Kun tuolla maailman turuilla painelee avoimin mielin, on suorastaan helppoa päätyä jännittäviin tilanteisiin jännittävien ihmisten kanssa.

Eikä siinä vielä kaikki. Kun tuo jo mainittu suhde oli alkukesästä karahtanut karille, pyysin huvikseni maailmankaikkeutta lähettämään elämääni kiinnostavia miehiä, ihan niin paljon kuin vain on tullakseen. Kyllähän niitä tulikin sitten. Viikon sisään rysähti vastaan kolme kumppaniehdokasta, joita kaikkia jouduin harkitsemaan vakavasti. Siis viikon sisään kolme! Kolme kiinnostunutta saati sitten kiinnostavaa tyyppiä kuukaudessa olisi vielä jotenkuten käsitettävissä (ja silti sekin olisi paljon!), mutta tuo tahti rupesi olemaan jo liian huima. Totesin maailmankaikkeudelle, että kiitti nyt riitti, ja siitä ihmissuhdekaaos sitten rauhoittuikin.

Ihmeitähän sattuu

Voisihan nuo kaikki mystiset tapahtumat ja tapahtumaketjut toki kuitata sattumana. Silti selitys, jonka puoleen kallistuisin mieluummin, on ajatuksen fokus: kun toive tai tavoite on kirkkaana mielessä, sen toteutumista edesauttavia mahdollisuuksia huomaa herkemmin.

Aivan samasta ilmiöstä on mielestäni kyse esimerkiksi siinä, miten suhtautuu elämäänsä. Kun joku on alati sitä mieltä, että elämä on jännää, hän todennäköisesti huomaa paljon useammin jänniä ja innostavia asioita ympärilläni kuin elämään totaalisen penseästi suhtautuva tyyppi, jonka elo puolestaan on jatkuvaa harmaassa massassa rämpimistä.

Mutta silti tässä tuntuisi olevan jotain muutakin kuin vain sattumat ja ajatuksen fokus. Ne asiat, joita puoleeni olen vetänyt, ovat vain tuntuneet niin uskomattomilta. Ihan kuin niissä olisi ripaus jotain ylimääräistä taikaa tai voimaa. Ehkä mieleni tekeekin tepposet ja loihtii tapahtumista jotenkin tavanomaista kummallisempia, kun olen odottanut niin tapahtuvan.

Mutta silti. On vaikea uskoa, että nuo asiat olisivat tapahtuneet, jollen olisi ajatuksillani tilannut niitä itselleni.

Hyvänen aika, olen kolme vuotta harannut vastaan tällaisten energioiden tai vetovoimien olemassaolon suhteen! Enkä vieläkään suostu nielemään täysin niiden olemassaoloa. Parastahan tässä on se, että mitä enemmän irrottaudun skeptisyydestä ja alan uskoa näiden juttujen toimivuuteen, ne lähtevät toimimaan yhä reippaammin. Mikäli suunta on tämä, en oikeastaan pane sitä pahakseni. Elämästään pystyy loihtimaan hyvin mielenkiintoisen!

Sanonpahan vaan, että kokeile itse, jollet usko. Se on paras tapa ottaa selvää, etkä häviä siinä mitään.

Haluan vielä muistuttaa vielä kiitollisuuden merkityksestä. Sen lisäksi että sen harjoittaminen kohentaa olotilaa ja elämänlaatua, se houkuttelee elämääsi (taianomaisesti tai ei) lisää asioita, joista voit olla kiitollinen.

Mitä tuumaat aiheesta itse? Oletko huomannut vetovoiman lain toimivan elämässäsi vai onko tämä silkkaa huuhaata? Jätä ihmeessä mielipiteesi, ja voit vilkaista seuraavia syventäviä artikkeleitakin.

• Steve Pavlina: The Law of Attraction
• Helmen kirjoitus Salaisuudesta
• Sateenkaarisanomien Susanna Purran artikkeli vetovoiman laista

(Alkuperäinen kuva)